Tokio-blogi

Matkoista ja mangakaupasta

2007-11-04T03:15:00.000-08:00

1) Olen katsellut matkoihin ilmoittautuneiden määriä, ja näyttäisi että keväälle saadaan yksi matka ja syksylle kaksi.

2) Rupean nyt poistamaan mangakaupasta näytiltä kaikki tavarat, jotka eivät ole gothic & lolitoja tai hopsu/weed-mangoja.

Päätös

2007-10-24T18:49:00.001-07:00

Viime aikoina kaikkiin pyyntöihin/kysymyksiin ei ole pystytty vastaamaan riittävän nopeasti tai lainkaan. Anteeksipyynnöt, jos olet lähettänyt viestejä, joihin ei ole tullut vastausta.

Tilanteen korjaamiseksi olen päättänyt rajoittaa tuotevalikoimaa niin, että kaikki myynnissä olevat tavarat tulisivat suoraan Suomesta, jolloin ei jäisi epäselvyyksiä toimitusajoista tai kadonneista paketeista. En voi kuitenkaan hommata kaikkia tuhansia tuotteita varastoon, koska niistä valtaosa jäisi myymättä. Ajattelin siis hamstrata varastoon ainoastaan Hopeanuoli- ja Weed-kirjoja, sekä Gothic & Lolita -lehtiä, ja myydä vain niitä. Toivottavasti se yksinkertaistaa taas toimintaa niin, että pystyn palvelemaan asiakkaita kuten asiaan kuuluu.

Koska tämä on mukamas blogi, niin voinen tähän kertoa jotain omastakin/kaupan tilanteesta, jos se ei vaikuta liian itsekkäältä. Voit siis lopettaa lukemisen nyt jos henkilökohtaiset blogijorinat ärsyttävät :) Eli olen ahertanut kaupan kanssa pitkän aikaa, ja se on vähitellen kasvanut isommaksikin, mutta kasvu on ollut hyvin hidasta ja tuskallista. Olen käyttänyt kauppaan todella paljon omaa aikaani, mutta panostukseen nähden sen tuotto ei ole ollut kovin hyvä. Parantaakseni tuottoa ajattelin laajentaa kauppaa tarjoamalla yhä enemmän tuotteita, vaikeamminkin saatavia kuten lehtiä tai huutokauppatavaroita, mutta sitten oma aika (tai ainakin energia) jo loppuikin kesken. Apurin palkkaamistakin harkitsin, itse asiassa tietäisinkin hommaan sopivan henkilön (hei Mirka), mutta hiukan laskelmoituani tajusin, että se ei ehkä yksinkertaisesti olisi kannattavaa, tai ainakaan en voisi maksaa apurille mitään kunnollista palkkaa.

Minusta on hauskaa, että suomalaiset fanit voivat saada haluamiaan tavaroita Japanista. Tuntuu kuitenkin, että sellaista palvelua on vaikeaa järjestää, ainakaan sellaiseen hintaan, joka olisi reilu. Ehkä joku muu osaisi tämän paremmin. Ehkä tähän on joku kikka, jota en ole keksinyt. Olen kuitenkin miettinyt sitä niin pitkään, että on jo aika miettiä jotain muuta. Jos enkku taipuu ja luottokortti löytyy, niin tavaravälityksiä tekee ainakin Rinkya-niminen firma myös.

Eli henkilökohtainen teemani tästä eteenpäin olisi hoitaa vähän, mutta kunnolla. Parempi mieli, tyhjempi postilaatikko, iloisemmat asiakkaat, jättäen enemmän aikaa matkanjärjestämiselle, opiskelulle ja Facebook-softakehitykselle. Näillä sävelin eteenpäin :)

Juoma-automaatti

2007-09-26T11:11:00.001-07:00

Olen viime aikoina ollut kiinnostunut omituisesta asiasta, nimittäin juoma-automaateista. Japanissa sellaisia on ulkotiloissa hyvin paljon, mutta Suomessa ainoat tietämäni ulkotiloissa toimivat automaatit löytyvät Helsingin rautatieaseman laitureilta. Mistä moinen puute johtuu, eikö talvipäivänä olisi mukavaa ostaa automaatista tölkillinen kuumaa kahvia vaikka bussia odotellessa?

Tämän ajatuksen kanssa siis lähestyinkin linja-autopysäkkejä hallinnoivaa JCDecauxia ja hieman erityyppisiä enemmänkin sisätiloihin suunniteltuja juoma-automaatteja hoitavaan Selectaan. JCDecaux jätti kohteliaasti vastaamatta kysymykseeni. Ei se mitään, olen itsekin varsin huono vastaamaan outoihin sähköpostikyselyihin, varsinkaan jos en osaa sanoa niihin suoralta kädeltä mitään rakentavaa. Selectalta sen sijaan löytyi vähän enemmän yritystä. Sieltä selitettiin että moiset automaatit eivät kestäisi kylmyyttä. Okei, tähän vastaukseen olin yhden illan ajan peräti tyytyväinen, ja koko ajatus meinasi hautautua.

Sitten tuli mieleeni, että löytyyhän Japanistakin Suomen ilmastoa vastaavia paikkoja. "Asahikawa"-nimisessä Hokkaidon kaupungissa lämpötilat ovat tippuneet jopa -41 asteeseen. Silti siellä on juoma-automaatteja. Jos et usko niin alla on netistä varastettu kuva. Eli automaatin laittamisen täytyy olla teknisesti ihan mahdollista, ainakin jos se on kokonaisia lämmitettyjä tölkkejä tarjoavaa tyyppiä, eikä siis Selectan avomallinen tyyppi joka lurauttaa nesteet pahvikuppeihin (jonka lurautusputki sitten epäilemättä jäätyisi käytön jälkeen).

Mutta entäs lainsäädäntö? Suomessahan ei saa kauppaa pitää 24h vuorokaudessa avoinna, koska liikeaikalaki kieltää sen. Tämä sai minut huolestumaan, että kenties liikeaikalaki kieltää sitten samalla pyyhkäisyllä ohimennen myös automaatit. Mutta ei. Liikeaikalain 4§ sanoo, että laki ei koske automaatteja. Banzai!

Mutta miten sitten tuommoisen automaatin voi pystyttää, kenen lupa siihen tarvitaan? Ajattelin että kenties Tampereen kaupunkisuunnittelu osaisi kertoa ainakin Tampereen osalta jotain tuosta, joten otin heihin yhteyttä. Sain kaupunkikuva-arkkitehdiltä (hieno titteli!) vastauksen, että jos maapläntti on kaupungin omistuksessa, niin silloin lupaa voi mennä rukoilemaan kiinteistötoimelta, jos taas joku yksityinen omistaa maan, pitää lupa saada heiltä. Kuulostaa siis aivan mahdolliselta.

Mutta tämä kaikkihan tarkoittaa korkeintaan, että mitkään fysiikan tai yhteiskunnan lait eivät automaatin pystyttämistä kiellä, mutta entäs rahan laki? Luulen että tässä viimeistään tulee kolahdus. Ei varmaankaan olisi kovin kannattavaa :)

Matkablogausta

2007-09-23T20:03:00.001-07:00

Kuvia Bemmu.comin japaninmatkalta sekä matkalla mukana olleen Pilpin juttu matkasta.

Oshiri kajiri mushi

2007-09-23T10:13:00.001-07:00

Toivottavasti tästä ei koskaan tule suosittua Suomessa.

Polyrhythm

2007-09-19T05:33:00.001-07:00

Online Videos by Veoh.com

Taalla ollaan!

2007-09-08T22:21:00.000-07:00

Meista kaksi on talla hetkella saippuassa, silla ostin saippuaa, kun olisi pitanyt deodoranttia ostaa >_> Niin, olemme nyt siis Japanissa. Kirjoitan tata Harajukusta nettikahvilasta samalla kun seurueen tytot katselevat vaatteita. Laitan tahan viela pari kuvaa, mutta taman pidempaan en nyt ehdi kirjoittamaan! Olettehan tekin hengessa mukana siella kotikatsomoissa :D

Hyvin alkaa

2007-09-05T20:23:00.001-07:00

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/09/558807

Torstaina lähtö!

2007-09-04T08:38:00.001-07:00

Aikataulujen ja lippujen printtailua, suunnittelua ja hermostunutta kynsien pureskelua on alkanut täällä pseudomatkatoimistossa tapahtua eksponentiaalisesti kiihtyvään tahtiin.

Kissa

2007-08-30T11:03:00.001-07:00

Sega Toys on alkanut kaupata tällaista teknokissaa nimeltä "yume neko", eli "unelmien kissa". Itse en kyllä tällaista naukujaa haluaisi nurkkiin, kyllä kissan pitää olla oikea!

Embed testi

2007-08-29T10:18:00.000-07:00

Oma nimi japaniksi - sivusta on tullut todella suosittu. Itse asiassa se on yksinään tällä hetkellä suositumpi, kuin koko muu kauppa! Päätin siis nyt tarjota mahdollisuuden itse kunkin käyttää helposti omaa japaninimeään blogissaan, kotisivuillaan tai vaikka MySpace-profiilissaan. Kun oman nimen laittaa sivuilleen, näyttää se samalta kuin alla. Klikkaa nimeäni niin saat koodin omaa nimeäsikin varten.

Bemmu japaniksi

AniNiten eka päivä

2007-08-24T14:58:00.001-07:00

Tässä näppiksessä on jopa ääkköset. Hiemanko väsyttää, AniNiten tapahtumapaikka on tunnin kävelymatkan päässä hostellilta, ja tapahtuma loppui siinä keskiyön vaiheilla. Ja vieläkin on KUUMA, ainakin siltä tuntuu kun kävelee pitkiä matkoja.

No sainko mitään kaupaksi? En. Täällä kukaan ei tunnu olevan hirveän innostunut Gothic & Lolitasta tai Visual Kei -musiikista. Sellainen animen peruskama tuntuu menevän, joka Suomessa on jo vähän vanha juttu, eli Naruto-krääsä yms. näkyy käyvän muilla pöydillä kaupaksi. Jep, eli tappiolle menee. Joudun raahaamaan kirjat takaisin Suomeen :(

Nyt voisi mennä nukkumaan tuonne viiden kämppiksen sekaan. Minulla on nariseva yläpeti. Harvinaisen negatiivinen postaus. ha ha, on täällä ihan kivaa :D

Matkanjarjestamista #2 / Wien-pulinaa

2007-08-23T14:52:00.000-07:00

Unohdin myos elamisen perusvalineistoa kotiin. Pyyhe on ihan kateva. Ilmankin kuivaa. Pyyheen kanssa kuivaa nopeammin. Pyyhe oli kuitenkin kotona. Kampa olisi myos ollut kiva. Kuljeskelin siis hostellin jaetuissa tiloissa tukka sekaisin ja markana, koska nuo pikkuasiat unohtuivat.

Tama Wienissa oleskelu on nyt muistuttanut minulle joitakin nahtavyyksien katselun realiteetteja. Nimittain ainakin sen, etta nahtavyyksien kiertely on VASYTTAVAA. Nousin aamulla kello 8 taalla ja kierreltyani paikkoja noin neljaan asti, nukahdin puistonpenkille. Nukuin siina hyvan aikaa, herattyani oli jo pimeaa ja puistossa olleet ihmiset olivat menneet koteihinsa. Kavellessakin taytyi pari kertaa pysahtya levahtamaan. Eli pitaa muistaa hieman rytmittaa kiertelyyn paussiaikaa.

Kaikista eniten haluaisin ajoitta matkaan mukaan jotain tekemista. Siis ei vaan nakemista, vaan myos tekemista. Tuntuu kuitenkin etta kaikki mahdollinen "tekeminen" on aina nakemista. Mennaan vain jonnekin ja katsotaan jotain (esim. museot tai kuuluisat paikat). Olisi hienoa jos voisi tehda jotain japanilaista, mutta mita se oikein voisi olla? Ainoa mika tuli mieleen on golf, mutta sita voi paremmin harrastaa Suomessa. Varmaan kaytannossa pitaa tyytya shoppailuun ja syomiseen tekemisina, vaikka onhan sita siinakin.

Wien

2007-08-23T14:34:00.000-07:00

Tassa nappaimistossa ei ole skandinaavisia merkkeja, joten en jaksa edes yrittaa kirjoittaa niita. Olen nyt Wienissa, istumassa hostellin nettipaattella. Tassa pyorii paljon ihmisia ymparilla, joista osa bilettaa ja osa kay filosofisia keskusteluja, osa selaa netissa facebookia ja mailejaan. AniNite-tapahtuma on vasta huomenna, joten minulla oli kokonainen paiva aikaa kierrella vain Wienissa.

Kiertelyn perusteella taalla on paljon vaikuttavia vanhoja rakennuksia, hieman kuten Berliinissa. Olin todella hyvin valmistautunut, nimittain luin perustiedot Wienista vasta Wienin lentokentalta ostamastani matkaoppaasta. Siina sanottiin, etta Wienissa kayminen on kuin olisi vanhassa maailmassa viulunsoiton ja oopperan ymparoimana. Sen oli varmaan tarkoitus innostaa matkailijaa, mutta itse ajattelin tuossa vaiheessa lahinna "voi ei". Okei, jos viulunsoitosta, oopperasta ja moisesta pitaa, niin sellaista taalla kylla tuntuukin olevan. Oisista aanista paatellen taalla on kuitenkin paljon myos juhlintaa ja toisessa oppaassa mainittiin jotain rantabileistakin, joten ehka taalla ei nyt AIVAN pelkastaan (tylsaa?) oopperaa ja viulunsoittoa ole.

Itse vain kavelin satunnaisesti ympari keskustaa, mutta onnistuin kylla siltikin nakemaan paljon pakollisia nahtavyyksia ihan vahingossakin. Yleensa en vaikutu rakennuksista, mutta St. jonkun kirkko aiheutti lievan "hmm, ei hullumpi"-fiiliksen. En keksinyt mita materiaalia se oikein oli, oliko se vain marka vai mita, mutta en ollut ennen nahnyt sellaista. Naytti kuin koko rakennus olisi tehty hopeasta.

Olen koyha, joten yovyn taalla hostellissa. Aluksi harkitsin hotellia, mutta yksi yo hotellissa maksaa noin 70 euroa, kun taas yksi yo hostellissa on vain about 20 euroa, joten jaa paljon paremmin rahaa muuhunkin. Ei minua haittaa etta samassa huoneessa on viisi muutakin. Taalla olisi mahdollisuus pesta vaatteita maksusta, mutta nuukana pesin ne vain lavuaarissa shampoota pesuaineena improvisoidusti kayttaen.

Niin, loytyiko keskustasta sitten mitaan vaikuttavaa? Joku "museumkarten" tai jotain hieman sinnepain niminen museo/art space -keskittyma oli siisti. Siella oli kivoja muovisia tuolin ja sangyn sekasotkuja joilla pystyi makoilla. Sitten siella oli joku retropelipaikka, jossa oli esilla vanhoja konsoleita ja game & watch -laitteita. Lisaksi siella oli Gothic & Lolita -tavaraa esilla pienessa nayttelytilassa. Kavin juttelemassa siella tyoskentelevan kanssa, joka kertoi auttavansa kaveriaan ilmaiseksi. Sanoi tulevansa myos AniNiteen, joten naemme varmaan viela siella. Rohkaistuin hieman, etta kaipa sitten aika moni osaa englantia, kun tama kyseinen hlo kerran niin hyvin osasi. Sekin rohkaisi, etta taalla joku tietaa mita G&L on, koska jos kukaan ei tietaisi, jaisi paljon tavaraa myymatta!

Mitas muuta taalla on. Paljon leipomoita, makkarapaikkoja, kahviloita... Taalla on mukamas edistynyt kahvilakulttuuri, jossa sinulle nauretaan pain naamaa jos tilaat vain "kahvin". Yritin sitten olla hienostunut ja tilasin "melange bitte". Mutta sain kylla omasta mielestani ihan normaalin cappuccinon enka sita melangea (jossa olisi pitanyt olla kermavaahtoa), joten tuskin taalla nyt ihan NIIN elitistinen kahvikulttuuri voi olla. Starbucksissa sentaan sai mita tilasi. Kuulemma pyhainhavaistys etta Sutaba (kuten sita Japanissa kutsutaan) on tullut Wieniin, mutta kyseisessa ketjussa tietaa aina mita saa, palvelu pelaa, kaikki on selkeaa, joten siella on mukavaa olla. Toisin kuin jossakin elitistikahvilassa, jossa vaaran asian sanominen saa sinut naurunalaiseksi (oppaan mukaan ainakin).

Makkaraa en viela syonyt, mutta aion kuitenkin. Jostain kummasta impulssista paatin kokeilla feikkijapanilaista ravintolaa. Kuljin siis "japanilaisen ravintolan" ohi, jonka nimi oli "asahi", mutta "asa"-kanjimerkin oikeanpuolimmainen "tsuki"-osa oli kirjoitettu niin, etta koukut olivat molemmissa kuun jaloissa. Pidin tuota outona, joten ajattelin chekata onko tosiaan kyseessa japanilainen ravintola. Menin sisaan, yritin tilata japaniksi Gyozaa, mutta OMG eihan aasialaiselta nayttanyt tarjoilija mitaan japania puhunutkaan. Varmaankin kyseessa oli kiinalainen ravintolanpitaja, joka oli paattanyt etta brandaamalla itsensa "japanilaiseksi" saa enemman asiakkaita. Gyozan mukana tulikin kiinalaisia kevatrullia, ja muutenkin kaikki oli hieman outoa.

Matkanjärjestämistä #1

2007-08-17T03:28:00.001-07:00

Ensi kuun 6. päivä suuntaamme kahdeksan hengen voimin kohti Tokiota! Tämä on ensimmäinen Tmi Bemmun järjestämä tokionmatka, joten olen saanut tämän järjestämistä jo ennen matkaakin paljon kokemusta matkanjärjestämisestä.

Pari pientä ongelmaakin ehti jo sattua. Pari tulijaa joutui peruuttamaan matkansa viime tingassa. Onnistuin löytämään tilalle toiset lähtijät, mutta tiukkaa teki. Toisena asiana euron arvo jeniin nähden yhtäkkiä romahti parissa päivässä, eli kaikki Japanissa onkin yhtäkkiä nyt 10% kalliimpaa! Onni onnettomuudessa olin jo noin puolet rahoista vaihtanut jeneiksi.

Aikataulun suunnittelu on myös osoittautunut mielenkiintoiseksi. Käytännössähän tekisi mieli tehdä tarkka lista siitä, millä minuutilla mennään mihinkäkin paikkaan, mutta entä jos jostain syystä aikataulu ei toteudukaan? Mitä jos jonkun pitääkin yllättävänä hetkenä mennä vaikka vessaan? Mitä jos vähän eksymme ja aikaa kuluukin vähän enemmän? Käytännössä suunnitelman pitää siis olla hyvin avoin. Toisaalta on kuitenkin tarkkojakin aikoja, esim. jotkut kaupat menevät kiinni tiettyihin aikoihin, tai laiva lähtee satamasta tiettyyn aikaan. Näihin olisi sitten kuitenkin ehdittävä epävarmuuksista huolimatta.

Alan ymmärtää miksi NASA palkkaa tohtoreita päättämään aikatauluja astronauteilleen.

JapanesePod

2007-08-13T17:49:00.000-07:00

Löysin kivan saitin nimeltä JapanesePod101. Sieltä löytyy materiaalia japanin opiskeluun. Osa materiaalista on maksullista, mutta onnistuin löytämään joitakin ilmaisia näytteitäkin. Uusimpien podcastien listasta löytyi ainakin "newbie lesson #37", jonka sai kuunnella ilmaiseksi. No niin, nyt pieni kysymys tuohon ilmaiseen näytteeseen liittyen.

Vaikuttiko oppitunnin #37 puhujien äänensävy alkaen kohdasta 1:20 mielestäsi teeskennellysti hauskalta (vastaus "kyllä") vai oliko heillä todellisuudessa hauskaa (vastaus "ei")? Jos et tajua mitä tällä kysymyksellä tarkoitan, niin vastaa "häh" =)

marginwidth="0" marginheight="0"
frameborder="0" hspace="0" vspace="0" border="0">

Olen siinä mielessä asenteeltani varsin perisuomalainen, etten pidä siitä että ihmiset teeskentelevät, eivätkä näytä todellisia fiiliksiä. Jos ei ole kivaa tai on jopa kurjaa, niin parempi käyttäytyä vain neutraalisti. Sitten niinä kivoina hetkinä muut tietävät, että nyt sinulla on todella hauskaa.

Shinjuku

2007-08-12T16:42:00.000-07:00

Rakastan Shinjukua. Siellä on kaikkea mitä Tokiosta voi unelmoida ennen ensimmäistä käyntiään. Lue lisää...

Tokio-kirjoittelua

2007-08-11T13:59:00.000-07:00

Kirjoittelin muutaman pienen Tokiossa matkailuun liittyvän artikkelin bemmu.comiin, ne löytyvät täältä: Kappabashi-katu, Harajuku, Lennot Tokioon, Odaiba ja Asakusa.

Tarkkasilmäiset varmaan huomaavat, että tuosta puuttuu paljon kohteita. Kirjoittelen lisää mikäli sille päälle satun =)

Äänimaisemia Japanista

2007-08-09T14:37:00.000-07:00

Matkustaessa paikkojen näkemisen lisäksi tulee tutuksi myös paikalliset äänimaisemat. Myöhemmin kotona matkaa muistellessaan aiheuttavat äänet paljon suurempia nostalgisia viboja kuin valokuvat. Löysin hienon saitin, jossa on japanilaisia äänimaisemia. Erityisesti ilostuin kun sain taas kuulla nurinkurisen linnunlaulun.

Kellonaika Tokiossa

2007-08-09T10:42:00.001-07:00

Enää yksi paikka jäljellä

2007-07-26T20:29:00.000-07:00

Syksyn Tokionmatkaan on enää yksi paikka jäljellä!

Syyskuun tokionmatkalle kaksi paikkaa vapautumassa!

2007-07-23T03:33:00.001-07:00

Äkkiä varausta tulemaan mikäli mielit nyt syksyllä Tokioon, sillä pari paikkaa näyttäisi vapautuvan matkaltamme! Kun matka julkistettiin niin silloinhan paikat myytiin heti loppuun, joten nämä kaksi peruutuspaikkaa varmasti varautuvat ihan hetkessä.

Matkasivulle

Opi englantia japanilaiseen tyyliin :)

2007-07-22T23:08:00.000-07:00

Paras anime/manga/jpop/jrock/whatever fanisaitti -äänestys

2007-07-20T05:16:00.000-07:00

Jos olet aktiivi jollakin fanisaitilla tai peräti pidät moista, niin käy ilmoittamassa sivusto Paras Fanisaitti -äänestykseen. Odotan mielenkiinnolla kuka kisan voittaa ja yritän pitää huolen siitä, että voittanut sivusto saa ansaitsemaansa näkyvyyttä.

Japaninmatkakin alkaa lähestyä :) Jännittävää. Olen siis syyskuussa tapahtuvan tokionmatkan matkanjärjestäjä (sori, syksyn vuoden matka on jo täynnä), ja tämä on kyllä erittäin mielenkiintoinen kokemus. Tässä tulee mietittyä matkaa moninkertaisesti tarkemmin siihen verrattuna, että olisi vain itse lähdössä. On aikataulutettava niin, että mitään kovin tärkeitä paikkoja ei jää näkemättä, mutta toisaalta riittävän avoimesti, jotta ei tulisi liian hoputettu olo eikä yllättävä sää pääse tuhoamaan suunnitelmia. Huomioonotettavia yksityiskohtia on todella paljon ja työtä järjestämiseen on osoittautunut olevan valtavasti.

Kavereideni kanssa pitämäni sivusto kerro.fi sai yhtäkkiä paljon uusia kävijöitä. En ole ihan varma minkä vuoksi, mutta kävijämäärä yhtäkkiä tuplaantui. Kävijät eivät ole tulleet linkin kautta, vaan ovat kirjoittaneet sivun nimen suoraan osoiteriville. Onkohan se kenties mainittu jossakin lehdessä? Mystistä.

Onkos kukaan muuten lähdössä Itävaltaan AniNite-tapahtumaan? Itse ajattelin mennä viemään bemmu.comin syvällistä sanomaa itävaltalaisille tietämättömyydessä eläville vähäosaisille, löytyykö muita lähtijöitä? Lentolippu Suomesta maksaa Finnairilla äbout 200€, saa tulla mukaan. Saksaa en puhu. Yritin ottaa tapahtuman järjestäjiin yhteyttä, mutta en saa vastausta. Eivätköhän he puhu englantia lainkaan?

Kanjien opiskelua

2007-07-16T14:51:00.000-07:00

Olen ruvennut taas opiskelemaan kanjimerkkejä vähän ahkerammin. Unelmana olisi joskus saada jouyou kanjit hallintaan. Jouyou kanjithan ovat ne 1945 kappaletta japanilaisia merkkejä, joita ilman on turha kuvitella lukevansa mitään kovin vaikeaa. Tosin niiden kanssakaan ei kaikki onnistu, mutta erittäin hyvä alku se olisi.

Jatkoin taas Heisig-menetelmällä. Tässä menetelmässä merkit ja niiden osat saavat englanninkieliset nimet, jotka opetellaan ennen varsinaista japanilaista lukutapaa. Olen vasta opettelemassa niitä nimiä. Olen tätä ennenkin tuhanteen asti tehnyt, mutta nyt pitää ottaa alusta kertauksena, koska siitä on kuitenkin pari vuotta jo aikaa ja ehtinyt hyvin unohtua (vaikka kirjassa vähän väitetäänkin, ettei systeemillä merkit unohtuisi ikuna).

Merkeillä on siis englanninkieliset nimet, mutta lisäksi vielä tarina jokaisesta merkistä. Merkithän koostuvat muista osista, joten tarina nivoo yhteen miksi merkki sattuu koostumaan juuri kyseisistä osista. Tarinat ovat siis vain muistin tueksi, oikeasti ei kukaan enää muista mistä kanjit ovat syntyneet, tai vaikka syntytapa olisikin muistissa niin on huomattavasti yksinkertaisempaa vain keksiä uudestaan joku parempi tarina.

Kirjassa on alkupuolen tarinat tehty valmiiksi, mutta loppupäässä joutuu itse keksimään omat tarinansa. Mietinkin jo välillä webbisaitin tekemistä, jossa opiskelijat voisivat jakaa näitä tarinoita toisilleen, mutta GIMPissä hieman sooloiltuani tajusin ettei minulla olekaan oikeastaan selkeää käsitystä millainen sen saitin oikein pitäisi olla.

Sen sijaan jostakin syystä tein psykedeelisen efektin Flashilla, jota tehdessäni tuijotin sitä pitkään ja alkoi tulla huono olo :D

Hävisin apinalle

2007-07-15T21:07:00.000-07:00

Ensimmäistä kertaa Japanissa käydessäni taisin matkustaa myös ensimmäistä kertaa metrolla. Metron lippuporteista kulkiessa on lippu ensin työnnettävä aukosta, sitten käveltävä nopeasti läpi ja napattava lippu toiselta puolelta mukaan, ennen kuin laite ehtii syödä sen. Ensimmäisen lippuni menetin, mutta löytämässäni videossa apina onnistui pitämään lippunsa!

Animecon V on ohi!

2007-07-15T07:48:00.000-07:00

Tässä pientä "partyraporttia" omalta osaltani.

Asuja näkyi monenlaisia. Ainakin kymmenen Narutoa. Miesten vessassa törmäsin koulutyttöön. Joka ei ollut tyttö. Ehkä koulussa kuitenkin, joten lähes oikein. Vieressäni olevan Otaku-lehden pöydässä oli pinkkiin kokovartaloasuun pukeutunut mies. En tiedä mistä animesta kenties, mutta ei tuntunut kukaan muukaan tietävän.

Sain asiakkaalta/kaverilta kyydin coniin, joten pääsin kerrankin autolla ja pystyin ottamaan estottoman määrän kirjoja mukaan. Tosin enemmänkin olisi voinut ottaa, sillä tavarat loppuivat heti ensimmäisenä päivänä kesken ja toisen aamupäivän sain myydä pelkkää eioota. Satoi koko ajan. Toisena päivänä lähdin ennakkoon pois, jottei tyhjä myyntipöytä alkaisi ahdistaa. "Onko sulla vielä niitä XYZ-lehtiä?" "Sori meni kaikki jo". "Niinpä tietysti".

Naapuripöydässä oli jokin suomalainen fanzine, jonka myyntitäti iteratiivisesti hioi huippuunsa myyntipuhettaan. Se menee suurin piirtein näin: "Suomen ainoa ja paras fanzine! Tässä on kaikkein uusin, tässä vähän vanhempia, tässä kaikkein vanhin. Kosketelkaa, nauttikaa!". Sitten jossain välissä kuvaan astuivat ruumiineritteet. "Niitä saa kosketella, mutta ruumiineritteitä emme suvaitse, silloin astuu voimaan ostopakko." Kaikkia hymyilytti ja jotkut kävivät koskettelemassa lehtiä ihan nautinnon vuoksi.

Kuvia en ottanut. Etsikää itse netistä, kun olette kerran niin taitavia!

Animecon V tänään!

2007-07-13T20:05:00.000-07:00

No niin, josko liikkuisin nyt oikeassa päivässä :)

Pöytäni on "musicassa", joka on ilmeisesti jokin rakennus.

Animecon V huomenna!

2007-07-12T21:38:00.000-07:00

En ole valvonut koko yönä, hirveällä vimmalla pakkasin ja hinnoittelin kirjoja, juuri ja juuri ehtien ajoissa ennen aamunkoittoa ja kello seitsemää, jolloin auto tulee hakemaan. Sitten kellon lyödessä seitsemän olin väsyneenä mutta valmiina odottelemassa autoa. Joka ei tullutkaan. Koska olikin vasta perjantai!

Noh, tulipahan ainakin aherrettua varsin tiiviiseen tahtiin kun kuvittelin että aika loppuu :D Sain kaikki kirjat mahtumaan kahteen isoon laukkuun, pienemmässä japanisalkussa (joka on ihan feikki, merkeissä ei ole vissiin mitään järkeä) on muuta sälää.

No, tulkaa sitten huomenna sanomaan myyntipöytääni moi kun se koni oikeasti alkaa ^^;;;

Jos hommaisin auton...

2007-07-07T02:03:00.001-07:00

Niin se olisi tämmöinen hippibussi!

En kylläkään aio hommata. Vene olisi hauskempi :)

Osaatko kirjoittaa nimesi katakana-aakkosin?

2007-06-28T16:56:00.000-07:00

Tein uuden saitin kunniaksi pienenä lahjana kävijöille oma nimi japaniksi -sivun, josta pitäisi löytyä jokaisen asiakkaani etunimi japanilaisin aakkosin kirjoitettuna. Kuvat ovat riittävän isoja, jotta ne voi laittaa vaikka työpöydälle taustakuvaksi.

Bemmu.comin uudistuksesta

2007-06-26T04:25:00.001-07:00

Jos et vielä huomannut, niin bemmu.com on uudistunut. Uudistuksen ideana on avata sivut siten, että sinne on helpompi lisätä monenlaista sisältöä ja antaa myös kävijöiden vaikuttaa siihen mitä sivuilla tapahtuu. Kullakin käyttäjällä on nyt oma sivunsa, jossa ehkä tärkeimpänä voi selailla omia ostoksia ja tilauksia.

Uudistus käsittää noin 100 kiloa PHPtä, JavaScriptiä, HTMLää ja CSS:ää, arviolta 100 litraa lattea, 15 litraa energiajuomia, 20 pizzaa, noin kuukauden verran koodausta. = yksi väsähtänyt Bemmu :)

Uudistuksia

Sivujen kanssa otettiin nyt samalla askel uuteen suuntaan. Ennen sivut olivat vain ja ainoastaan mangakauppa. Nyt sen sijaan sivulla on yhteisöllisiäkin ominaisuuksia. Omilla sivuilla on "höpinää"-kohta, joka on käytännössä oma profiili, johon voi kirjoitella oman esittelynsä. Lisäksi jokaisella kävijällä on oma avatar, jota voi muokata suoraan sivuilta löytyvällä editorilla.

Tagit

Luulen että sekavimpana ominaisuutena monet pitävät "tageja". Suomessa ei ehkä tagin käsite ole vielä aivan tuttu. Tagi on eräänlainen avainsana, joka kertoo esim. että jokin artisti on solistina jollakin äänilevyllä. Mangakaupassa tageja on nyt käytetty mm. kertomaan mitä julkaisua jokin kirja on. Ehkäpä tagien sijasta olisin voinut käyttää tuosta käsitteestä nimeä "avainsanat", mutta tagi on sen verran kätevä sana, että yritän valinnallani tukea sen saapumista suomalaistenkin kielenkäyttöön :)

Jos tagit rajoittuisivat vain siihen, että niillä voi kertoa mitä muusikkoja joihinkin äänilevyihin liittyy, eivät ne olisi kovin käteviä. Mutta mikä tekee tageista ihania on se, että nyt kun joku on tagittanut vaikkapa että johonkin levyyn liittyy "Malice Mizer", niin Malice Mizerillä on nyt automaattisesti bemmu.comissa oma sivunsa. Tuon sivun alta löytyvät sitten kaikki Malice Mizer -tuotteet (tai ainakin ne, jotka on tagitettu). Lisäksi nyt kun Malice Mizerillä on oma sivunsa, voivat kävijät liittyä Malice Mizerin fanilistallekin. Jatkossa näille tagien omille sivuille tullee muutakin sisältöä (ainakin videoita ja keskustelualueita olen miettinyt).

Tuotteiden kommentointi

Kommentointi on ollut bemmu.comissa hyvin suosittua siitä lähtien kun ominaisuus joitakin kuukausia sitten lisättiin. Ongelmiakin tästä on tullut, nimittäin spammerit ovat alkaneet lähetellä aikuisviihdelinkkejä kommentteihin automaattisilla skripteillään. Nyt kommentointi ei ole enää mahdollista ilman rekisteröitymistä, jotta tältä ongelmalta vältyttäisiin. Toisena ongelmana/mahdollisuutena jotkut käyttävät kommentointia chattailuun. Tämä ei sinänsä ole paha asia, mutta kommenttien seasta alkaa olla vaikeaa löytää itse tuotteeseen liittyvää asiaa rupattelun seasta. En aio kieltää juttelua, mutta yritän keksiä jonkin paremman paikan sille, jotta se ei häiritsisi varsinaisia tuotteen ostamista harkitsevia.

Mitä puuttuu ja mitä jatkossa

Vähän takapakkiakin otettiin vanhoihin sivuihin verrattuna, sillä en ole ehtinyt vielä toteuttaa uudelleen kaikkia vanhoja ominaisuuksia. Tärkeimpänä sivuilta puuttuvat nyt Amazon.co.jp -linkit ja laajennettu haku. Nämä on tarkoitus palauttaa kyllä sivuille.

Toivon että sivuja vähitellen monipuolistamalla niistä voisi olla apua uusien fanituskohteiden ja kavereiden löytämiseenkin. Olla siis japanitavaran keräilijöiden yhteisö.

Aistit ovat petolliset

2007-06-21T17:15:00.000-07:00

Sota oli käynnissä. Nukuimme parakeissa hyvin tiiviisti, sotilaat vieri vieressä toistensa kanssa, sillä meitä oli paljon ja tilaa vähän. Vuosi oli noin 1940, tavoitteenamme oli kitkeä kommunismi maailmasta. Jokin tässä kaikessa vaikutti hyvin tutulta. Nyt lepäsimme, päivät vietimme harjoitellen, illoin jäi hieman aikaa tehdä muutakin. Jotkut käyttivät sen harjoitellen lisää, itse mielelläni mietin monenlaista, elämän suuria kysymyksiä.

Toisinaan meidät komennettiin partioimaan rakennusta, hyökkäyshän voisi tulla koska tahansa. Tänä yönä oli minun vuoroni. Parikseni tuli tällä kertaa nuori idealisti, jonka kanssa olin aikaisemmin jutellutkin. Hän vietti oman vapaa-aikansa harjoitellen lisää. Hän halusi olla täydellisen valmis taisteluun, ja vihasi omaa välinpitämättömyyttäni. Olimme kerran riidelleet asiasta. Oma mielipiteeni oli, että kommunismi oli vain systeemi muiden joukossa, vastapuolen sotilaat aivan tavallisia ihmisiä kuten mekin, eikä tätä koko sotaa pitäisi edes olla. Hänen mielestään taas vastapuoli oli täysin väärässä, heidät oli pysäytettävä. Jokin tässä kaikessa vaikutti hyvin tutulta.

Toisinaan menimme varsin filosofisiksi, kuten nyt partioidessamme rakennusta muiden nukkuessa. Ympärillämme oli pilkkopimeää (emmehän halunneet tulla havaituiksi), vain joitain hyvin himmeitä lamppuja maan tasolla, jotta näkisimme minne kävellä. Selitin, miten koko todellisuus on niin arvaamatonta. Objektiivista totuutta mistään on vaikeaa tietää. Ehkä aistimme sinänsä tekevät temppuja, ehkä todellisuus onkin jotain ihan muuta, kuin mitä kuvittelimme. Satoi hieman, kosteus levitti lamppujen valon vieläkin epämääräisemmäksi. Silloin tajusin, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olin kokenut tämän kaiken.

Eihän nyt TODELLA ollut 1940-luku. Ei, minusta tuntui, että todellisuus on paljon uudempi, tämä on menneisyyttä. Miksi tämä on niin dramaattista? Tämän täytyy olla elokuvaa. Aivan, tämähän on sotaelokuva. Mitä tässä seuraavaksi tapahtuikaan? Niin, nyt partioidessamme täällä ulkona, tuo ystäväni kuolee tarkka-ampujan luodista! En voi sallia sen tapahtuvan! Siihen on enää hetki, miten voin estää sen? Jos tämä on elokuva, tämä täytyy voida pysäyttää. Jos oikein keskityn, ehkä saan tämän pysähtymään...

Sitten heräsin. Todellisuus ei todellakaan ole sitä, mitä voisi kuvitella.

Kuvan otti whiskymac

Omat merkinnät Helsingin karttaan

2007-06-20T23:03:00.000-07:00

Lisäsin Helsingin kartta -sivulleni mahdollisuuden laittaa karttaan omia merkintöjä. Odotan pelolla ja jännityksellä mitä ihmiset lisäilevät.

Koichi Toyama

2007-06-15T17:50:00.000-07:00

Poliitikot ovat tylsiä, mutta Koichi Toyama ei (okei, ehkä Kasvi ei myöskään ole).

Toyama tuli kuuluisaksi yritettyään päästä kuvernööriksi Tokiossa. Hänen puheensa on tuossa videossa, jonka liitin tähän postaukseen. Videossa hän kertoo, että hänellä ei oikeastaan ole mitään hyviä ehdotuksia, vaan että kaikki on toivotonta, kaikki on tuhottava! Viime päivinä Toyama pääsi uutisiin, sillä hänet pidätettiin liikennerikkomuksen takia ja on käsittääkseni nyt sellissä.

Heroes-sarjan "Japani"

2007-06-15T16:11:00.000-07:00

Jos voisit saada jonkin erikoiskyvyn, minkä haluaisit? Amerikkalainen "Heroes"-niminen televisiosarja kertoo päältäpäin aivan tavallisista ihmisistä, joilta kuitenkin paljastuu erikoisia taitoja. Eräs hahmo pystyy menemään seinien läpi, toiset lentämään, eräs jopa maalaamaan tulevaisuuden. Itse varmaankin valitsisin Hiro Nakamuran kyvyn, hän nimittäin pystyy hallitsemaan aika-avaruutta, siirtämään itsensä toisiin paikkoihin ja aikoihin (sekä tekemään JoJo's Bizarre Adventure -tyylisen ajanpysäytystrikin).

Hassua sarjassa on kuitenkin Japanin ja japanilaisten hahmojen feikkiys. Sarjassa ei taideta missään vaiheessa mitenkään erityisesti väittää, että Hiro Nakamuran ystävä Ando Masahashi olisi japanilainen, mutta sellaisen käsityksen helposti saa. Kun aloin seurata sarjaa, olin alussa hieman masentunut, sillä en ymmärtänyt mitä Hiron ystävä Ando oikein puhuu. Myöhemmin minulle selvisi, että todellisuudessa Andoa esittävä James Kyson Lee onkin Etelä-Koreasta ja puhuu japania varsin vahvalla aksentilla. Siksi en siis tajunnut mitään. Hiro sentään osaa puhua japania hyvin, ja Hiroa esittävä Masi Oka onkin syntynyt Japanissa, vaikka tosin muuttikin sieltä pois jo kuusivuotiaana.

Aivan sarjan alussa parivaljakko on "Japanissa". Tässä vaiheessa feikkiys muuttuu jo hauskaksi, sillä sarjan "Japani" on todella outo. Hiro ja Ando kävelevät rautatieasemalla, jota voisi ehkä kuvitella Japaniksi, mutta jotenkin kuitenkin tuntuu, että jotakin on pielessä. Myöhemmin heidän kävellessään kadulla, paljastuu liikeyritysten mainosjulisteista, että missään Japanissa ei oikeasti olla. Merkit on kirjoitettu julisteisiin hyvin oudosti, teksti on liian ohutta ja kaikki tuntuu muutenkin jotenkin väärältä.

Eihän tällä oikeasti mitään merkitystä ole, koska ei 99% katsojista kuitenkaan huomaa minkään olevan pielessä. Tilanne on vähän sama kuin Memoirs of a Geisha -leffassa, jossa geisha ei ole japanilainen, vaan geishan osaa esittääkin kiinalainen Zhang Ziyi. Tämän voi melko hyvän leffan ja Zhang Ziyi -fanitukseni ansiosta antaa vielä anteeksi, mutta onhan se kuitenkin vähän sama, kuin jos amerikkalaiset tekisivät elokuvan talvisodasta, mutta pääosan esittäjiksi otettaisiinkin vaikka italialainen suomea hurjalla aksentilla sopertava näyttelijä.

Mikään ei tosin ole tainnut vielä voittaa sitä, kun Tom Cruise yritti olla samurai.

Ongelmat tiedossa

2007-06-04T10:20:00.000-07:00

Ajattelin nyt kirjoitella, että olen ihan tietoinen muutamasta mangakauppaa riivaavasta ongelmasta. Ensinnäkin tuotteiden kommentointi on osoittautunut todella suosituksi (kiitos!), mutta koska sivuilla ei ole sisäänkirjautumista, ei omaa nimimerkkiään voi tallentaa. Tämä on tiedossa, ja sisäänkirjautuminenkin tulee kyllä, jahka saan sen valmiiksi. Kommenttispammia on alkanut tulemaan aika paljon, ja joku on ilmeisesti peräti erehtynyt vierailemaan kommenteissa mainituissa linkeissä. Ne ovat vain ilkeiden mainosroskaajien jättämiä viestejä, joten ne voi jättää huomiotta. Niihinkin tulee vielä suodatin, mutta koittakaa nyt kestää.

Tiedän myös että jotkut sivut ovat hyvin hitaita. En itsekään jaksa montaa sekuntia sivujen latailua odotella, joten myös sivujen nopeuden parantaminen on kyllä mielessä. Itse asiassa kaikkia pikkujuttuja on sen verran paljon, että olen alkanut miettiä koko sivujen kirjoittamista uudestaan. Minua on kuitenkin nyt vain yksi henkilö, joten kun lähden parantelemaan jotakin, niin sitten jokin muu asia (sähköposteihin vastaaminen, uusien tavaroiden lisäily yms.) jää hetkellisesti vähemmälle huomiolle. Koitan tasapainotella.

Big in Japan

2007-05-29T01:01:00.001-07:00

Sain vihdoin sen valomainoksen, jota varten olen niin pitkään säästänyt. En ole tosin ehtinyt sivuja kääntämään vielä japaniksi, joten voi olla että mainoksen teho ei ole Tokiossa kovin hyvä.

Hai hai hai, vai ei?

2007-05-28T23:47:00.001-07:00

Tokiossa kioskilla (tai oikeastaan "konvinissa") pikkuostoksia tehdessäni sanoin aina "hai" rahat ojentaessani. Siitä jäi tapa. Kun palasin Suomeen, ostin jotain r-kioskilta ja sanoin rahoja antaessani silloinkin vahingossa "hai". Noloa. Vielä nolommaksi asia kuitenkin muuttui, kun myöhemmin japanilaiselta ystävältäni kuulin, että edes Japanissa niin ei olisi tarvinnut sanoa.

Tietokanta takkuilee

2007-05-28T23:44:00.001-07:00

Palvelimen kanssa on ongelmia, joten verkkokauppa lienee nyt useamman tunnin alhaalla. Koitan viihdyttää teitä sen aikaa tällä blogilla kun webbihotellin porukka yrittää selvittää ongelmaa ^^;;

Laajennettu haku

2007-05-27T08:30:00.000-07:00

Mangakaupan alkuaikoina olin samaan aikaan myös töissä Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksella ohjelmoijana, ja työtehtäviini kuului silloin mm. kieltenvälisen tiedonhaun toteuttaminen. Tämä oli EU:n rahoittama projekti, jonka lopputuloksena tuli varsin hieno hakukone. Kieltenvälinen haku eli CLIR tarkoittaa siis sitä, että saat hakutuloksia muilla kielellä kuin millä alkuperäisen haun teit. Eli vaikkapa suomeksi hakien voisi saada tuloksia myös japaninkielisiltä sivuilta.

Otin tämän nyt mangakaupan osaksi. Kun haet tuotteita, käännetään hakulauseke ensin japaniksi, sitten tuotteet haetaan käännetyn hakulausekkeen ja alkuperäisen hakulausekkeen yhdistelmänä, ja lopulta hakutuloksien nimet käännetään vielä meille tuttuihin aakkosiin. Melkolailla hitaampaahan tällainen hakeminen on, mutta uskoisin parempien hakutulosten olevan sen arvoisia. Joka tapauksessa kauppa ei moista laajennettua hakua tee, ellei ilman sitä löytyisi mitään, tai jos asiakas haluaa sitä erikseen käyttää.

Voit kokeilla laajennettua hakua tässä:

Jos haet esim. "morning musume", löytää haku nyt valtavasti enemmän tuloksia kuin ennen.

Fraaseja - nettihuutokaupassa

2007-05-27T01:54:00.000-07:00

Huutokauppa
Ookushon

Myyjä huutokaupassa
Shuppinsha

Kohteen tämänhetkinen myyntihinta
Genzai no kakaku

Yen (rahayksikkö)
en

Huutokaupan kohteeseen asetettu huuto
Nyuusatsu

Huutaja
Nyuusatsusha

Huutokaupan kohteen voittanut huuto
Rakusatsu

Kohteen voittanut huutaja
Rakusatsusha

Suuria unelmia

2007-05-22T16:12:00.000-07:00

Pohdin todella paljon mihin suuntaan verkkokauppaa pitäisi kehittää. Tietenkin luonnollisinta on vain lisätä paljon uusia tuotteita, yrittää parantaa toimitusaikoja ja asiakaspalvelua, sekä kirjoittaa mahdollisimman monesta tuotteesta mahdollisimman syviä kuvauksia.

Jostain syystä silti löydän ajatukseni liikkuvan toiseenkin suuntaan, että olisi mukavaa jos sivuilla olisi muutakin sisältöä kuin vain kauppa. Olisi hauskaa jos bändit, mangasarjat ja ilmiöt olisi kuvailtu yleisemmälläkin tasolla, eikä vain yksittäisten tuotteiden kuvauksina. Esimerkiksi Antic Cafelle, Kamikaze Kaitou Jeannelle ja vaikka ParaParalle voisi olla ihan omatkin nurkkauksensa, joissa voisi olla niihin liittyvää sisältöä.

Miksi kaupan pitää pysyä aina vain kauppana? Kaupanhan täytyy mainostaa joka tapauksessa jotenkin itseään, yleisemmin lehdissä tai verkkosivuilla. Niitä taas ihmiset lukevat saadakseen omaan kiinnostuksen kohteeseensa liittyvää tietoa, tai kokeakseen kuuluvansa johonkin yhteisöön, nähdä itsensä vaikka The Gazette -fanina. Omasta faniudestaan haluaa myös kertoa muille, sekä kohdata muita samanlaisia. Voisihan tämä kaikki olla mahdollista kaupankin kautta.

Harmi vain että minua on vain yksi, enkä ehdi tehdä kaikkea sitä mitä visioin. Etusijalla on kuitenkin aina sähköposteihin vastaaminen ja tilausten käsittely.

Gothic & Lolita -vaatteet

2007-05-20T00:30:00.001-07:00

Tuttavieni joukosta sattui löytymään Gothic & Lolita -tyylistä innostunut artesaanin koulutuksen saanut vaatesuunnittelija, joka lupautui tekemään vaatteita mittatilauksena. Hänellä on kyllä kykyjä suunnitella vaikka minkälaisia vaatteita, mutta esimerkinomaisesti teimme nyt sivut, joilla on goottityylinen korsetti tilattavissa.

Muramasa Shirasaya -katanat

2007-05-07T10:56:00.000-07:00

Muramasa-koulukunta on kuuluisa fantastisen terävistä miekoistaan, ja he ovat tehneet miekkoja jo vuodesta 1501. Miekkojen alkuperäinen suunnittelija on Senzo Muramasa, joka oli kuulemma paitsi nero, myös hullu.

Senzo Muramasaan liittyy myös sellaista legendaa, että Muramasa-miekat kiellettiin samurailta, koska shogun-pomo Tokugawa Ieyasu oli menettänyt liian monta ystäväänsä näiden miekkojen takia ja satuttanut kerran sellaisella pahasti itsensä. Toisen legendan mukaan jos Muramasa-miekan laittaa virtaavaan veteen ja virran mukana kulkeutuu lehti, halkeaa lehti kahteen osaan vain kosketuksesta miekkaan. Luin myös että nuo lehden osaset jäisivät sitten kellumaan miekan ympärille, ihan kuin sillä olisi jokin demoninen aura.

Vielä erään legendan mukaan jos miekan poistaa kotelostaan, on sillä kuulemma pakko vuodattaa verta ennen kuin sen saa laittaa koteloon takaisin.

Pystyisin lähettämään tällaisen miekan replikan Suomeen, mikäli jotakin kiinnostaa. Hintaa tulisi postikuluineen noin 350 euroa. Miekan lisäksi tulee mukaan myös alimmassa kuvassa näkyvä kotelo.

Fraaseja - nettikahvilassa

2007-05-05T00:46:00.000-07:00

Paljonko yksi tunti maksaa?
Ichijikan wa ikura desu ka.

Ensimmäinen tunti.
Saisho no ichijikan.

Koko yö ("night pack").
Naitopakku.

Jatkoajan hinta (yleensä 15 minuutin osissa).
Enchou ryoukin.

Saako ohjelmia asentaa?
Puroguramu no insutooru wa dekimasu ka.

Voiko täällä pelata pelejä?
Geemu wa dekimasu ka.

Voiko täällä katsoa DVD-elokuvia?
DVD wa miremasu ka.

Onko teillä mangaa nimeltä ...?
"..." to iu manga wa arimasu ka.

Haluaisin lainata tämän pelin.
Kono geemu wo karitai desu.

Fraaseja - vaateostoksilla

2007-05-04T23:22:00.000-07:00

Tervetuloa (kauppaan)!
Irasshaimase!

Voinko kokeilla tätä päälleni?
Kore shichaku dekimasuka.

Vähän liian suuri.
Chotto ookii desu.

Vähän liian pieni.
Chotto chiisai desu.

Olisiko teillä tätä muun värisenä?
Kore ha hoka no iro de arimasu ka.

Millaista etsitte?
Donna mono no o-sagashi desu ka.

Haluaisitteko että teille tehdään kanta-asiakaskortti?
Menbaazu kaado wo o-tsukuri shimashou ka.

Ei kiitos.
Kekkou desu.

Se tekee 1800 jeniä.
1800 en ni narimasu.

Intensiivistä Japania

2007-05-04T20:16:00.000-07:00

Tokiossa ICU:n yliopistossa opetetaan Japania varsin intensiivisemmin kuin Suomessa. Aiemminhan olin Tampereen yliopistossa Japanin perus- ja jatkokursseilla, ja sitten vaihto-ohjelmaan päästyäni jatkoin kurssien suorittamista Japanissa. Suomessa etenimme kerran viikossa oppikirjaa yhden kappaleen eteenpäin, mutta Japanissa taas opiskelu oli paljon moninaisempaa, koska siihen oli käytettävissä paljon enemmän aikaa. ICU:ssa opettajat haluavat opettaa "akateemista" Japania, joten keskityimme aika paljon virallisempaan japaniin, emmekä niinkään jokapäiväiseen selviytymisjapaniin.

ICU:ssa opiskelu jakautuu kahteen eri kurssiin, nimittäin normaaleihin japaninkursseihin ja intensiivikursseihin. Käytännössä ne, jotka haluavat Japanissa ollessaan kokea muutakin elämää kuin kursseilla istumisen, valitsevat ei-intensiivikurssit. Minua ei elämättömyys haittaa, joten valitsin tietenkin intensiivikurssit :) Tunteja oli sitten joka päivä koko päivän. Luokkamme yhteishenki nousi varsin hyväksi, koska olimme joka päivä aamusta iltaan samalla porukalla. Päivä alkoi aina kanjimerkkikokeella. Jos kokeesta myöhästyi, sai automaattisesti nolla pistettä. Sitten opiskelu jakautui keskustelu-, video-, esiintymis-, kirjoitus- ja lukemistunteihin.

Keskustelutunnit olivat kaikkein hauskimpia, koska meillä oli vain jokin aihe, josta meidän tuli väitellä japaniksi koko tunnin ajan. Minulle nuo tunnit olivat kaikkein motivoivimpia, koska väittely on minusta hauskaa, varsinkin kun kukaan ei ole ihan täysin tosissaan, joten voi vapaasti valita oman mielipiteensä. Aivan lepsua ei meininki kuitenkaan ollut, sillä jonkun piti pitää sanotuista asioista kirjaa, ja sitten tehdä niistä lopuksi yhteenveto.

Videotunneilla taas... katselimme videoita! Aluksi katselimme ICU:ssa jo legendaariseksi muodostunutta Yan-san -videosarjaa. Sarjan koko nimi on "Let’s Learn Japanese Basic: Yan and the Japanese People". Ideana on että päähenkilö, yllättävästi nimeltään "Yan-san", tulee Japaniin työskentelemään arkkitehdiksi, ja opettelee samalla japania. Sarja löytyy YouTubesta ja alkaa aivan alkeista, joten voit itsekin käyttää sitä opiskeluun kotoasi. Sarja on siitä hauska, että siinä on välillä aika dramaattinenkin juoni, liikaa paljastamatta Yan-san melkein tekee itsemurhan eräässä jaksossa :) Toinen hauska/pelottava videosarja on Emilyn japanivideot, joista ei tosin opi kovin paljoa.

Esiintymistunneilla pidimme esityksen jostakin aiheesta. En Suomessa pidä esiintymisestä ihmisten edessä, mutta jostakin syystä tunneilla se ei ollut niin kamalaa. Jokaisen tuli selittää esityksessä käyttämänsä sanat ennen esitystä ja kirjoittaa ne taululle. Kaikki ottivat esitykset todella tosissaan ja valmistautuivat niihin todella huolellisesti, joten niitä oli mukavaa seurata. Eräänä kertana ajattelin säästää muita opiskelijoita, enkä käyttänyt esityksessäni yhtäkään uutta sanaa. Sen sijaan piirsin taululle vain kissan ja sanoin "ei ole nyt uusia sanoja, mutta tässä hieno kissa". Kaikki luulivat että olen sekaisin.

Kirjoitustunneilla saimme ainekirjoitukseen tarkoitettuja papereita, joihin meidän tuli tunnin aikana kirjoittaa lyhyt aine mahdollisimman paljon kanji-merkkejä käyttäen ja kiinnittäen huomiota kielioppiin. Oikeastaan nämäkin tunnit olivat mukavia, sillä ainekirjoituksessa saa päästää luovuutensa valloilleen. Kanjimerkkien kirjoittamiseenkin se oli hyvää harjoitusta, tosin merkkien oikeellisuus tuli aina tarkastettua kännykällä, joten välttämättä ulkoa ei kaikkea tarvinnut muistaa.

Lukemistunnit olivat kaikista vaikeimpia. Meille annettiin jotakin materiaalia, joka usein oli ote jostakin aivan tavallisesta lehtiartikkelista tai kirjasta (eli ei mitenkään opiskelijoille tarkoitettua helppoa materiaalia), joka meidän piti sitten lukea ennen tuntia, ja vielä tunnilla uudelleen. Lukeminen tapahtui tunnilla niin, että jokainen kävi vuorollaan muutaman lauseen eteenpäin ja oli tavallaan vastuussa kyseisistä lauseista, ennen kuin vuoro siirtyi seuraavalle. Useinkaan en ollut valmistautunut näihin tunteihin kovinkaan hyvin, joten yritin ennustaa mikä lause tulisi minulle ja selvittää sitä paniikissa ennen omaa vuoroani.

Tällaista on siis olla intensiivikurssilla. Intensiivikurssien jälkeen tulee "advanced"-kurssit, niissä menimme entistä "akateemisemmaksi" ja meidän tuli ymmärtää japanilaisia tutkimustuloksia ja esittää niitä itsekin. Puhuimme siis paljon tilastoista ja käytimme hyvin kankeaa virallista japania. Intensiivikurssit olivat hauskempia! :)

Tokionmatka myytiin loppuun

2007-05-04T06:19:00.000-07:00

Huhhuh! Syyskuun matka Tokioon ei ehtinyt olla myynnissä kuin pari viikkoa ja paikat ovat jo loppuneet. Nyt alkaa marraskuun matkojen varaukset, joten äkkiä varaamaan ennen kuin seuraavatkin paikat loppuvat: matka Tokioon.

Shikinejima

2007-05-02T18:05:00.000-07:00

En ole juurikaan matkustellut Japanissa Tokion ulkopuolella. Tai no, oikeastaan olen käynyt aivan Hokkaidon tuntumassa Aoyamassa, sekä myös Kyuushussa, mutta en ole viettänyt noissa paikoissa kovinkaan paljon aikaa. Ainut paikka jossa oikein kunnolla viivähdin oli Izun saaristossa oleva Shikinejiman saari. Laivamatka saarelle oli pitkä, muistaakseni peräti kymmenen tuntia. Nukahdin istualtani kannen penkille, ja saari olisi mennyt minulta ohi, ellei ystävällinen kanssamatkustaja olisi herättänyt.

Kuvan onsen-kylvystä otti ash-man

Rakastan uimista, ja Shikinejima paljastuikin siihen tarkoitukseen hyväksi paikaksi. Oli kuin olisi akvaariossa uinut, sillä kirkkaassa vedessä liikkui monenlaisia värikkäitä kaloja. Toinen mieleenjäänyt paikka oli onsen, eli kuuma lähde, jossa kävin nolaamassa itseni. En ole vieläkään aivan varma, mutta ilmeisesti vaatteita ei olisi kuulunut täysin riisua ^^;; Paluumatka sujui myös hieman nolosti. Yritin nimittäin ostaa lippua lippukojusta, mutta vaikka työnsin ja vedin ovesta, se ei avautunut. Meinasin lähteä takaisin hotellille, miettien että miten nyt oikein pääsen kotiin, kun jo lähtöä tehdessäni ovi avautuikin. Se olikin LIUKUOVI.

Taiko-rummutus

2007-05-02T00:42:00.000-07:00

Taiko-rumpuihin liittyen oli useitakin kokemuksia. Siis kyseessähän on ne isot japanilaiset rummut, joita ryhmänä taotaan tarkan koordinoidusti. ICU:n yliopistossa on taiko-kerho, jossa oli ainakin yksi luokkatoverini. Toisinaan matkalla uimahalliin näin taikorummuttajia harjoittelemassa rakennuksen vieressä. Sain sitten eräänä päivänä luokkatoveriltani kutsun seuraamaan taiko-esitystä, joka oli todella vaikuttava (video ei ole kyseisestä esityksestä, mutta muistuttaa sitä).

Kuvan otti MShades.

Esitys koostui useammasta kappaleesta, joissa myös lavastus täysin vaihtui. Esitys tapahtui siis teatterimaisessa tilassa, jossa istuimme penkeillä esityksen tapahtuessa lavalla. Valaistus oli myös teatterimaisen dramaattinen. Mieleen jäi miten eräässä kappaleessa rummut vaihdettiinkin keppeihin ja roskalaatikoihin. Toisessa esityksessä taas alkoi koko esityslava yhtäkkiä pyöriä kuin karuselli, rummuttajien edelleen jatkaessa. Itse rummutus oli tarkkaan synkronisoitu siten, että kaikki iskivät rumpuun täysin samalla liikkeellä tietenkin täysin samanaikaisesti.

Kuvan otti dalangalma.

Olen toki itsekin päässyt rummuttamaan taiko-rumpuja, nimittäin "Taiko no Tatsujin"-nimisessä kolikkopelissä! Peli on varsin hauska, se muistuttaa Dance Dance Revolutionia ja siinä hakataan rumpuja ruudussa skrollailevien ohjeiden mukaan. Kappaleita on monta eri tasoa, joissakin pitää olla varsin nopealiikkeinen ellei halua hävitä peliä. Kannattaa kokeilla, jos tulee mahdollisuus!

Katana

2007-05-02T00:18:00.000-07:00

Katana-miekat ovat viime aikoina kiinnostaneet. Niihin liittyy paljon mielenkiintoista historiaa ja niiden valmistus on edelleen varsin mystistä. Wikipediasta voi lukea asiasta tarkemmin, mutta pari mielenkiintoista juttua pulpahtaa heti mieleen. Ensinnäkin katanoiden valmistuksessa metallia taotaan yöllä, jotta sen hohdosta voi päätellä oikeat lämpötilat. Kuulostaa aika tunnelmalliselta valmistaa moista legendaarista taisteluvälinettä Japanin yössä. Toinen mielenkiintoinen seikka oli, että katanassa on tietty osa, jota ei koskaan saisi puhdistaa. Jos sen erehdyksessä menee putsaamaan, tippuu katanan arvo puoleen.

Kuvan otti Shodan.
Japanissa ollessani (opiskelin Tokiossa yliopistossa) kävin varta vasten katana-museossa. Kutsuin mukaan silloisen luokkakaverinkin, sillä ajattelin että museo olisi varmasti varsin vaikuttava. Sinne oli hieman vaikeaa löytää, täytyi mennä junalla outoon kaupunginosaan ja siellä etsiä kartan kanssa. Museon pääsymaksu oli hieman korkea, mutta itse näyttelytila oli kuitenkin vain yhden huoneen kokoinen. Itse katanat olivat kyllä vaikuttavia. Koska en ole katana-asiantuntija, jäi kuitenkin lähinnä mieleen vain niiden valossa kiiltelevät terät ja hienot koristelut ja merkinnät, sekä niiden aarremainen rahallinen arvo.

Katanoita muuten edelleenkin valmistetaan. Pystyisin luultavasti hankkimaankin niitä jos joku haluaa, nimittäin otin yhteyttä kuuluisaan katana-valmistajaan, ja he lupasivat toimittaa niitä Suomeenkin. Verkkokaupan alaosasta löytyy mailiosoitteeni. En ole vielä yhtäkään Suomeen tuonut, joten en aivan varmuudella osaa sanoa, onko se edes sallittua, mutta olen valmis yrittämään.

Gothic Lolita

2007-05-01T16:36:00.000-07:00

Testasin hiukan tekstitysohjelman käyttöä.

Lyhyitä pätkiä on varsin hauskaa tekstittää, saa laittaa toiveita.

Onnea Anna!

2007-05-01T00:56:00.000-07:00

Verkkokaupassani oli kilpailu, jossa pääpalkintona oli oma nimi japanilaisen toimesta japaniksi paperille piirrettynä. Kilpailun voitti "Anna", joten valitsimme merkit "an" ja "na". "An" tarkoittaa aprikoosia ja "na" kukkaa, joten nimestä tuli "aprikoosinkukka" (aika raikas nimi). Käytimme ihan erityisesti hankittua kalliimpaa paperia tähän, sekä japanista ostettua sivellintä ja mustetta. Kuvasarjasta näkyy piirtoprosessi. Ensimmäisessä kuvassa yritämme elektronista sanakirjaa käyttäen keksiä sopivia merkkejä.

Japanilaiset merkit saa näppäimistölläkin aikaiseksi

2007-04-30T17:01:00.000-07:00

Tätä on kysytty minulta toisinaan, joten vastaan siihen nyt kerralla oikein kunnolla. Japanissahan on tosiaankin tuhansia kirjoitusmerkkejä käytössä, joten miten niiden syöttäminen tietokoneen näppäimistöltä oikein onnistuu? Ennen kuin kerron miten vaivattomasti se nykyään onnistuu, kuvailen vähän alkutaipaleen ongelmia.

Silloin muinoin vuonna geisha ja katana kun ei ollut vielä tietokoneita lainkaan, oli silti kirjoja ja lehtiä, jotka piti jotenkin painaa. Miten siinä onnistuttiin? Järkyttävää kyllä, jokainen merkki oli tosiaankin erikseen! Painokoneen operoijan piti poimia jokainen merkki erikseen sivua koostaessaan. Japanilaisilla on tapana olla nopeita käsistään, joten eiköhän painaminen noinkin sujunut, mutta kovin helpolta se ei kyllä kuulosta.

Sitten astuttiin tietokoneiden aikakauteen. Japanin syöttötuen saaminen toimimaan oli sen verran iso saavutus, että siitä on tehty jopa dokumenttiohjelma (nimeltään Project X, mutta ikävä kyllä sarjaa ei tunnu löytävän kuin huippukalliina DVD-boksina). Aluksi ei ollut lainkaan selvää, olisiko syöttötuki edes periaatteessa mahdollista. Miten se oikein onnistuisi, täytyisi olla valtava valikkorakenne josta pitäisi poimia haluamansa merkki tuhansien valikoimasta!

No tähän keksittiin ratkaisuksi, että ehkä käyttäjä voisi ensin syöttää kokonaisen tavun, ja sitten tietokone voisi näyttää vain ne kanji-merkit, jotka sopivat tuohon tavuun. Mutta ei tämäkään ole kovin hyvä menetelmä, sillä esim. tavulle "ka" löytyy 57 erilaista vaihtoehtoa (merkkejä jotka kuulostavat samalta, mutta tarkoittavat jotain ihan muuta). Ratkaisun avain oli käsitellä pidempiä merkkien sarjoja kokonaisuuksina. Jos käyttäjä syöttää vaikkapa tavun "ka", niin siitä ei tietokone voi arvata mitään, mutta jos saadaankin suoraan "kaji" ja arvataan vasta sitten, on vaihtoehtoja enää vähän.

Tämä olisi jo ollut varsin riittävä ratkaisu, mutta nerokkaat insinöörit ovat lisäksi ottaneet huomioon millaisia merkkejä käyttäjä yleensä käyttää, sekä merkkejä ympäröivän kontekstin. Nyt japania syötettäessä tietokoneen tarjoamat merkit ovat lähes aina oikein. Näytän vielä pienenä kuvasarjana, miten syöttäminen tapahtuu.

Minulla on kotona ihan normaali suomalainen näppäimistö, jolla kirjoitan ihan vain normaalein aakkosin "kaji". Windowsiini on asennettu japanin syöttötuki, joka näyttää kirjoittamani tekstin hiragana-merkein.

Kun painan välilyöntiä, saan ehdotuksena merkkiyhdistelmän. Kone tarjosi minulle tätä nimenomaista merkkiyhdistelmää, koska se on todennäköinen (yleisyytensä takia) ja olin lisäksi käyttänyt sitä juuri äskettäin. Jos olisin tyytyväinen merkkeihin, voisin painaa enteriä.

En kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan halusin nähdä lisää vaihtoehtoja, joten painoin välilyöntiä. Tässä tapauksessa minulle tarjotaan pitkä lista kaikista niistä merkkiyhdistelmistä, jotka voitaisiin lukea "kaji". Tästä voisin sitten nuolinäppäimillä skrollailla ylös alas ja valita haluamani. Kanji-merkit on listattu laskevassa todennäköisyysjärjestyksessä, joten yleensä haluttu merkki on listassa aivan alussa, joten ei ole juurikaan tarvetta selailla listaa.

Näin siis japanilaisten merkkien syöttäminen toimii, eikä se ole ollenkaan vaikeata. Oikeastaan voisi sanoa, että se on LIIAN helppoa, sillä viime aikoina japanilaiset ovat alkaneet enenevässä määrin unohtaa miten merkit kirjoitetaan paperille. Nykypäivänä kun suurin osa ajasta vietetään tietokoneella tai kännykällä kirjoitellen, on enää harvoin tilanteita, joissa pitäisi oikeasti osata piirtää merkki paperille. Sitten se saattaakin helposti unohtua, kun ei ole tietokonetta ehdottamassa oikeaa merkkiä!

"Naruto" Japaniksi

2007-04-25T01:16:00.000-07:00

Tässä blogipostauksessa esitän muutamia helppoja merkkejä japaniksi. Käytän esimerkkeinä Naruto-sarjassa vastaan tulevia merkkejä.

Kuten ehkä tiedät, japanissa on kolme merkkijärjestelmää: hiragana, katakana ja kanji. "Naruto" kirjoitetaan katakanalla merkein "NA", "RU" ja "TO". Kuten huomaat on jokaista tavua kohti yksi merkki. Tämä on pitää yleisestikin paikkansa, tosin tavut eivät aina ole aivan samat kuin suomeksi olettaisi, mutta melkein. Huomaa miten katakana-merkit ovat kulmikkaita. Siitä ne erottaa helposti pyöreämmistä hiragana-merkeistä.

Otetaan pienenä hiragana-esimerkkinä "Uzumaki Naruto"-nimen kirjoittaminen. Nimessä käytetään sekä hiraganaa että katakanaa samassa, joten on helppoa nähdä niiden erot. "Naruto" kirjoitetaan kuten aikaisemminkin, mutta "Uzumaki" kirjoitetaan hiraganalla. Japaniksi on sallittua kirjoittaa joko vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, tai sitten ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle. Katsotaan nyt kuitenkin merkkejä tuttuu tyyliin vasemmalta oikealle kirjoitettuina.

Alussa on siis "U-ZU-MA-KI" hiraganalla ja sitten jo aiemmin nähty "NA-RU-TO" katakanalla. Huomaa pisteet "ZU"-merkin yläpuolella. Ilman niitä olisi merkki "SU". Pisteet siis muuttavat merkin ääntämistä. Niitä käytetään sekä hiraganassa että katakanassa, mutta kanjeissa niitä ei käytetä.

Tässä toinen esimerkki. Tällä kertaa kyseessä on "Uchiha Sasuke" (toinen Naruton hahmo). Alussa on "U-CHI-HA hiraganalla ja sitten "SA-SU-KE" katakanalla. Huomaa taas miten merkkien tyyli eroaa toisistaan, hiraganamerkit ovat paljon sulavampia, katakana-merkit kulmikkaampia. Ehkä tästä eteenpäin pystyt tunnistamaan ne japanilaisia merkkejä nähdessäsi. Yksi erittäin tärkeä merkkien ryhmä tosin puuttuu vielä, nimittäin kanjimerkit.

Tässä lukee
"Haruno Sakura". Alussa on "HARU-NO" kanjeilla ja sitten "SA-KU-RA" katakanalla. Hiragana ja katakana ovat äänteitä, mutta kanjit ovat varsin mielenkiintoisia, sillä ne edustavat kokonaisia ideoita. Suhtautuminen kanjimerkkeihin on hyvin erilaista kuin mihin olet ehkä tottunut. Aina kun ei pysty edes yksikäsitteisesti sanomaan, mikä on oikea tapa lukea merkit. Kun japanilaiset tapaavat toisensa, niin he kertovat nimiensä ääntämisen vaikka toinen henkilö olisi jo nähnytkin merkit. Aina kun ei voi olla varma miten ne luetaan.

Tässä on vielä uudestaan pelkkä kanjiosuus isompana. Vasen merkki on "HARU", se tarkoittaa kevättä. Jossain muussa yhteydessä tuo aivan sama merkki saatettaisiin lukea "SHUN". Voi tuntua käsittämättömältä että tietyllä merkillä ei ole yksiselitteistä lukutapaa, mutta niin se vain on. Parempi suhtautua merkkien koostamiin sanoihin enemmän kokonaisuutena, jolla on jokin lukutapa, mutta merkkeihin itsessään pelkkinä ideoina. Ensimmäinen merkki oli siis "kevät", toinen merkki on "niitty". Yhdistelmää voisi siis kutsua vaikka kevätniityksi. Tässä sillä ei ole niin merkitystä, sillä kyseessä on vain henkilön nimi.

Toinen mielenkiintoinen asia kanjimerkeissä on niiden määrä. Katakanoja ja hiraganoja on vain noin sata, mutta kanji-merkkejä on tuhansia. Oikeastaan kymmeniä tuhansia, mutta onneksi yleensä riittää tuntea 2000-3000 merkkiä. Onneksi merkit kuitenkin koostuvat pienemmistä toistuvista osista, joten ei ole tarpeen muistaa aivan täysin erilaisia merkkejä moista määrää. Paljon muistettavaa kuitenkin on, ja japanin koululaiset käyttävätkin suurimman osan ajastaan merkkien opetteluun. Itse en kaksi vuotta täyspäiväisesti japania opiskeltuani vielä päässyt läheskään kahteen tuhanteen merkkiin. Tässä yksilölliset erot ovat varmasti suuret. Valokuvamuistin omistavat ilahtukoot. Itse muistan asiat enemmänkin sanallisesti.

Toivottavasti opit tästä postauksesta jotain. Pakko taas mainostaa, että syksyllä olisi tiedossa edullinen matka Tokioon, johon toivon kaikkien tulevan mukaan :)

Tokion Meiji Jingu -temppeli

2007-04-25T00:59:00.000-07:00

Ensimmäisen kerran Tokiossa käydessäni tutustuin tähän temppeliin. Itse asiassa temppeleitä on kahdenlaisia, "tera" ja "jinja". Yleensä nuo käännetään englanniksi "temple" ja "shrine". Ehkä siis suomeksi voisi myös sanoa "temppeli" ja "pyhättö". Jos sovitaan niin, niin silloin "temppeli" on buddhalainen ja "pyhättö" on shintolainen. Meiji Jingu on shintolainen, eli juuri päättämäni nimeämistavan mukaan sitten oikeastaan pyhättö eikä temppeli. Noh, eipä niiden erosta moni japanilainenkaan ota selvää.

Meiji Jingussa on oikeastaan vaikuttavampaa polku temppeliin ja temppelin lähellä olevalta ruohikolta avautuva näkymä. Polku temppeliin on vaikuttava, koska se on täyttä metsää. Pyhättö on Harajukun ja Shibuyan lähellä, joten maa tuolla alueella on todella kallista. Siksi on vaikuttavaa nähdä niin paljon maata käytettävän metsää varten. Metsä itsessäänkin on vaikuttava, koska kasvillisuus ei ole aivan sitä mihin on ehkä Suomessa tottunut. Vaikka tietämykseni onkin sillä tasolla, että tuskin erotan kuusta männystä, niin huomaan silti että kaikki ei ole aivan kuin kotona :) Metsässä tulee polulla vastaan myös valtaisa torii-portti. Kävelymatka on yllättävän pitkä.

Itse pyhättö on juuri sellainen kuin voisi kuvitellakin. Pyhätössä päivystää munkkeja, joilta voi ostaa jotakin rihkamaa tai yrittää painostaa heitä päästämään vierailulle pyhätön salaisempiin osiin ja saada kieltävän vastauksen. Pyhättö on tietysti hieno, mutta juuri sellainen kuin voisi kuvitellakin. Paikassa käy niin paljon turisteja, että kuvan löytäminen oli helppoa:

Meiji Jingun pyhättö. Kuvan otti nimbu.

Sen sijaan mikä teki vaikutuksen, oli temppelin lähellä oleva aukio. Siellä voi maata nurmella ja olla metsän ympäröimänä, mutta samaan aikaan metsän takaa näkyvät Tokion pilvenpiirtäjät ja liehuva Japanin lippu! Fiilikset korkealla, siis. Tuohon paikkaan liittyy sellainen hassu kokemus, että otin vähän turhankin rennosti ja otin paitani pois nurmella auringossa makoillessani. Tähän väliin sitten saapuu tuima mies (puistonvartija tai munkki) joka tuimasti sanoo "täällä ei saa olla alasti!" ("hadaka ha dame" tjs.).

Blogaan nyt aktiivisesti järjestämääni japaninmatkaa markkinoidakseni. Jos haluat minut oppaaksi syksyllä Japaniin, niin käy katsomassa matka tokioon-sivuja.

Tokion nettikahvilat

2007-04-25T00:33:00.000-07:00

Nostalgiointi on hauskaa ja ennen ensimmäistä Japanissa käyntiäni muistan myös kiinnostuneena lukeneeni ihmisten japaniblogeja, joten voinen jatkaa. Jostain syystä pidän todella paljon Tokion nettikahviloista. Aika surullista ehkä tulla maailman toiselle puolelle vain käyttääkseen samaa nettiä kuin kotonakin, mutta se kun nyt vaan sattuu olemaan Japanissa niin vietävän mukavaa. Tehdään pientä vertailua. Olin muutama kuukausi sitten käymässä New Yorkissa, koska Finnair myi silloin tarjouksessa huippuedullisia lippuja. Noh, muutamia päiviä jaksoin vain kierrellä nähtävyyksiä, mutta jossain vaiheessa tuli polttava tarve päästä käyttämään nettiä. Oletin että New Yorkissa sen nyt täytyy olla helppoa, kun ihmisiä on niin paljon. Sen sijaan tilanne osoittautuikin varsin surkeaksi, sillä ainoat nettikahvilat jotka onnistuin löytämään olivat valtavan kalliita, rajoitettuja tai yksinkertaisesti eivät vain toimineet kunnolla. Eräässä oli 3/4 koneista semmoisessa tilassa, että niitä ei voinut lainkaan käyttää ja eräs asiakas heitettiin pihalle vartijoiden toimesta hänen valitettuaan asiasta.

Tokiossa sen sijaan kävelemiseen kyllästyttyäni nettikahviloita tuli helposti vastaan. Ei niitä toki aivan joka puolella ole, mutta hieman kun suuntaa tietää niin alkaa sopivia paikkoja löytymään ilman tietoa tarkasta sijainnista. Näissä on ideana se, että nörtti voi parkkeerata itsensä koneen ääreen jollakin selkeällä tuntitaksalla, joka on yleensä varsin matala. Taksaan sisältyy netin käytön lisäksi myös mangan selailua ja kaikista yllättävimpänä virvoitusjuomat. Voit siis lipittää vaikka tuhat litraa kolaa eikä hinta muutu miksikään. Tietokoneet ovat hyvätasoisia, eli niitä ei ole rajoitettu pelkäksi web-päätteiksi, vaan niissä on melko vapaasti käytettävä normaali Windows XP (ohjelmia ei välttämättä voi asentaa). Joissakin käymissäni paikoissa oli myös mahdollisuus lainata DVD-elokuvia katsottavaksi tai Playstation-pelejä pelattavaksi samaan hintaan. Oikeastaan nämä eivät ole vain nettikahviloita, vaan hybridi manga&nettikahviloita, joissa puolet pointista on suuret valikoimat mangaa, jota saa myös samaan hintaan lukea. Suuren vaikutuksen teki joissakin paikoissa myös niiden sisustus. Kaikki on hyvin siistiä ja kauniisti ajatuksella valaistu ja sisustettu. Jokainen käyttäjä saa oman pienen huoneensa. Kun kävin tyttöystäväni kanssa niin meille yhdistettiin yhteinen suurempi huone poistamalla väliseinä.

Mangakahvilan kyltti. Kuvan otti kzys.

Opiskelijabudjetilla näissä ei kovin montaa tuntia voi kuitenkaan velttoilla, sillä pienikin tuntihinta voi aika nopeasti saavuttaa suuret mittakaavat ellei aikaa hieman tarkkaile. Kahvilat ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa, ja niissä on aivan sallittua nukkua, tosin tilaa ei ole makaamiseen vaan nukkuminen tulee sitten tapahtua istualtaan. Joissakin paikoissa nukkumista selvästi katsotaan aivan hyvällä, sillä avuksi on tarjottu mm. silmäpeitteitä jos valo häiritsee. Nettikahvilassa yöpymisen hinnaksi tulee suurin piirtein sama kuin yön viettäminen huippuhalvassa ryokan-majatalossa. Ryokan on tietysti kertaluokkaa mukavampi tapa viettää yö, mutta jos jostakin syystä majatalossa ei vaikkapa olisi tilaa niin voittaa kuitenkin pihalla nukkumisen. Suurin ongelma on tietysti suihkun puute, joten ekana aamulla tulee sitten missio löytää julkinen kylpylä jossa peseytyä.

Mainos: Olen järjestämässä matkaa Tokioon. Käymme katsomassa nettikahvilaakin :)

Tokio

2007-04-22T16:46:00.000-07:00

Kirjoittelen tässä blogipostauksessa sinulle tokiokokemuksistani. Kävin Tokiossa ensimmäisen kerran vuoden 2001 syksyllä. Olin ollut ennen matkaa jo vuosia innostunut Japanista. "Innostunut" on aika vaisusti sanottu, käytännössä siis peitin seinäni animejulisteilla (jotka olin osista itse printannut koulussa) ja keräsin nimiä addressiin, jotta Ranma-anime näytettäisiin Suomen televisiossa. Olin siis enemmänkin kuin innostunut. Japanissa käynti oli kuitenkin täysin utopistinen ajatus tuohon aikaan, se ei oikeastaan käynyt edes mielessä, sillä se tuntui täysin mahdottomalta.

Noihin aikoihin olin yläasteen yhdeksännellä luokalla, yrittäjäopistossa vuoden kurssilla ja sitten myöhemmin oppisopimuskoulutuksen kautta pääsin työelämään. Oltuani useamman vuoden töissä löytyikin tililtä yllättäen matkaan tarvittavat rahat.
Olin edelleen innoissani. Pidin jopa töissä ollessani ylpeänä ylisuurta Sailor Moon -paitaa, tajuamatta miten naurettavalta se näytti. Tuhlasin siis vähät säästöni tuohon matkaan, mutta oli käynti kyllä sen arvoistakin. Voisi oikeastaan liioittelematta sanoa, että tuo matka muutti elämäni.

Matkassa pelotti, että en pitäisikään Tokiosta ja sinne päästyäni katuisin koko intoiluani. Kävi päinvastoin, innostukseni vain kasvoi. Kaupunki teki minuun suuren vaikutuksen. Vähän tietenkin epäilytti, miten kestäisin ne ihmismassat, ahtauden ja kaiken mistä olin lukenut, mutta kävikin ilmi ettei todellisuus olekaan niin ahdistavaa. Kun elokuvissa tai valokuvissa näytetään Tokiota, näytetään yleensä aina samoja paikkoja. Joka kerta kuvassa on joko Shibuyan Hachiko-exitiltä avautuva näkymä tai Shinjukun itäosan valomainokset.

Hachiko-exitin näkymä, vaihteeksi ruuhka-ajan ulkopuolelta. Kuvan otti w00kie

On toki aivan totta, että Tokiosta löytyy tällaista pilvenpiirtäjämaisemaa aivan yllin kyllin. Toisaalta paljon suurempi osa Tokiota, joka ei aina kuvista välity, on pienemmistä rakennuksista koostuvaa loputonta betoniviidakkoa. Vaikka se ei olekaan yhtä valokuvauksellista, on siinä kuitenkin oma uskomattomuutensa, kun Suomessa on tottunut siihen, että kaupunki loppuukin joskus. Tokiossa sen sijaan voi valita suunnan ja lähteä kävelemään niin pitkälle kuin vain jaksaa, eikä kaupunki lopu mihinkään. Kaupungin reunaa ei voi nähdä edes pilvenpiirtäjien näköalakerroksista. Pienistä rakennuksista koostuva betoniviidakko on oikeastaan se oikea Tokio, sillä siellä todelliset ihmiset asuvat.

Toinen mikä kuvista ei välity, on tietenkin hajut. Minulle "Tokion haju" on se kostean ilman tuoksu, joka Ikebukurossa aamulla ryokan-hotellista poistuessani aina tuli vastaani. En tiedä tuleeko haju kenties luonnosta, saasteista vai peräti roskista, mutta tuli se mistä tahansa on se minulle Tokion tuoksu. Siitä tiedän olevani oikeassa paikassa. Toinen tärkeä tuoksu on vanhojen kirjakauppojen haju. Olen viettänyt elämästäni varmasti päiviä pujotellen täyteen ahdettujen mangakauppojen hyllyjen välejä, etsien jollekin juuri jotakin tiettyä kirjaa tai vain huvikseni selaillen. Nimenomaan pujotellen, sillä käytävällä ei ole tilaa kahden ihmisen samanaikaisesti kulkea.

Entäs matkan jälkeen? Olinko saanut tarpeekseni, unohdinko koko Japanin kotiin saavuttuani? En todellakaan, vaan aloin etsimään keinoa, jolla päästä takaisin. Tuohon aikaan olin töissä Tampereen yliopistolla, joten tuli mieleeni, että ehkä jos pääsisin yliopistolle opiskelijaksi, niin voisin hakea vaihto-ohjelmiin. Luulen että motivaationi opiskelijaksi pääsemiseen oli varsin poikkeuksellinen! Ei se toki ainoa syy ollut, sillä kyllähän minua tietojenkäsittelytiedekin kiinnosti, mutta varmasti se oli yksi tärkeä tekijä. Kävin pääsykokeessa ja pääsin sisään. Sitten pian hainkin vaihto-ohjelmaan. Oikeastaan yksinkertaistan asiaa huomattavasti, sillä hakuprosessi ei ollut aivan yksinkertainen, mutta joka tapauksessa tulin valituksi yhdeksi lähtijäksi Tokion International Christian Universityyn (ICU).

Yliopistolla tutustuin myös japanilaiseen vaihto-oppilaaseen, josta tuli tyttöystäväni. ICU:ssa minua ei valittu opiskelija-asuntolaan, mutta oikeastaan en olisi sinne halunnutkaan. Sen sijaan tyttöystäväni etsi meille asunnon, joka löytyikin uskomattoman läheltä, vain lyhyen pyöräilymatkan päässä yliopistolta. Tosin emme saaneet ensimmäistä hakemaamme asuntoa, koska olen ulkomaalainen ("gaijin")! Pääasia että löysimme lopulta kuitenkin.

Asunnon osalta ikävät Tokiokliseet täyttyivät varsin hyvin. Asunto oli parvisänkyä lukuunottamatta melko ahdas. Keittiöstä ei oikeastaan voi puhua, mutta meillä oli pieni "kitchenette", jossa pari keittolevyä. Vessa muistutti laivan vessaa. Pytyllä istuessa polvet osuivat seinään (oikeasti). Nyt Suomeen palattuani koen asuntoni valtavaksi lukaaliksi. Niin, torakoitakin meillä oli. Minusta tuli virallinen torakkataistelija. Jos torakka uskaltautui piilostaan, odotti tyttöystäväni parvella taistelumme päättymistä. Yleensä hävisin (eli torakka pääsi karkuun), mutta pari voittoakin tuli. Ette usko miten viekkaita eläimiä torakat ovat! Vaikka ne näyttävät melko suurilta, ne silti jotenkin mahtuvat todella ohuista koloista. Ne ovat salamannopeita liikkeissään, niitä on täysin mahdotonta ottaa kiinni. Vaikka saisitkin torakan kiinni ja iskisit sitä vaikka lehdellä, se vain jatkaa matkaansa. Opin siis paljon torakoista. Näin sellaisen ehkä kerran viikossa asunnossamme. Torakoiden lisäksi asunnossa piinasi kuumuus.

Kaksi muuta mainitsemisen arvoista asiaa asunnossa on naapurit. Naapurimme aiheutti meille paljon ärsytystä harjoittelemalla myöhäänkin yöllä laulamista (joskus jopa kahteen yöllä). Hän oli ilmeisesti laulaja jossakin yökerhossa. Pidimme kuitenkin hyviä välejä enkä koskaan valittanut, kerran jopa sanoin että onhan sitä harjoiteltava jottei taito pääse ruostumaan. Oli hänestä kyllä viihdettäkin, kun seurasimme millaisia poikaystäviä hän noilta yökerhoilta toi kotiin. Toisena naapurina oli pariskunta, joista toinen oli muistaakseni meksikolainen ja toinen kiinalainen. Heidän kanssaan meillä oli hyvät välit, kävimme toisinaan puistossa piknikilläkin neljästään.

International Christian University on uskomattoman hieno paikka. Kampusalue on Tokion yliopistojen joukossa aivan ainutkertaisen upea, oikeastaan enemmänkin puisto. Tiedätkö kun amerikkalaisissa saippuasarjoissa nuoret epätodennäköisen kauniit opiskelijat heittelevät toisilleen frisbeetä nurmikolla ja taustalla pauhaa musiikki? No ICU:ssa on juurikin sellaista. Olen jopa heitellyt frisbeetä. Tuntuu kuin olisin ollut osa tuollaista saippuasarjaa, ainakin nurmella kelliskelyn osalta. Kun mietin koko ympäristöä, tunnen itseni aivan uskomattoman etuoikeutetuksi, että sain opiskella siellä. Samalla olen myös surullinen, etten koskaan voi samalla tavalla päästä sinne takaisin.

Ei opiskeluaika tosin aivan täydellistä ollut. Kaksi ongelmakohtaa olivat opiskelun rankkuus ja oma tottumattomuus moiseen kampusilmapiiriin. Jos kuvittelet edelleen itsesi amerikkalaiseen saippuasarjaan, niin luuletko että selviytyisit sellaisessa? Ai niin muuten, ICU on amerikkalaisten perustama ja siellä on siis suuri osa opiskelijoista amerikkalaisia (tosin valtaosa japanilaisia), joten saippuasarjavertaus on tuon takia aika osuva.

Kun opiskelu alkoi, meidän piti täyttää kyselylomake, jossa arvioitiin suhtautumistamme uuteen opiskelijaelämäämme. Siis lomake oli vain itseä varten, sitä ei tarvinnut palauttaa mihinkään. Sen tarkoitus oli vain tutkia omia asenteita. Omalla kohdallani lomakkeen vaikutus oli negatiivinen. Sen yksi kysymys oli jotakin tyyliin "Aion yliopistoaikanani olla: 1) avoin ja sosiaalinen 2) ujo ja sulkeutunut". Noh, valitsin tietenkin ykkösen ja ajattelin että HAHAA! aion hankkia mahdollisimman paljon ystäviä! Todellisuudessa kuitenkin se ei mene ihan noin, ei ystäviä voi pakolla yrittää hankkia. Olisi ollut parempi antaa vain asioiden mennä omalla painollaan, sen sijaan yli-innokkuudellani karkoitin ihmisiä pois ja stressasin itseäni.

Niin, opiskelu oli siis hyvin rankkaa, mutta toisaalta opetus oli myös todella laadukasta. Opettajat olivat erittäin osaavia ja kannustavia. Opiskelin Japania intensiivikurssilla. Nuo intensiivikurssit olivat kuuluisia rankkuudestaan, eivätkä monet vaihtarit niihin ilmoittautuneet, sillä niiden lisäksi on vaikea harrastaa aktiivisesti mitään tai opiskella mitään muuta. Ne veivät aina päivät kokonaan ja kotitehtäviäkin tuli paljon. Joka aamu meillä oli koe japanilaisista merkeistä (kanji). Se oli hieno tapa saada ihmiset tulemaan ajoissa tunnille, sillä jos tunnilta myöhästyi, myöhästyi myös kokeesta ja silloin siitä tulee nollapisteet.

Vaihto-opiskelusta voisin kirjoittaa loputtomiin, ja varmasti vielä kirjoitankin siitä vielä joskus lisää. Tällä blogipostauksella oli kuitenkin pointtikin, johon olen vähitellen saapumassa (ei kai sinulla ole mihinkään kiire :)). Pitää siis jatkaa eteenpäin. Kaksi vuotta Japanissa opiskeltuani olin suorittanut kaikki saatavilla olevat ICU:n japaninkurssit, eikä enää auttanut muu kuin palata "kotiin" (välillä en tosin ole varma kumpi se "koti" oikeastaan on). Aloin kokea painetta että jokin paperi on saatava, vähintään kandidaatin paperi, joten pakkohan oli tulla takaisin. Usein toivon, että olisin vielä Tokiossa.

Onnistuin jotenkin huijaamaan itseni jatkamaan opiskelujani vielä eteenpäin, ja aloin ottamaan maisterikurssejakin. Aluksi Suomeen palattuani olin innostunut. Vannoin että en päästä Tokiosta mukanani tuomaa energiaa hiipumaan. Vähitellen moiset ajatukset kuitenkin unohtuivat ja arki otti vallan. Vähitellen havaitsin että sisältä olin jotenkin kuollut, sillä olin jo saavuttanut kaiken mitä halusin. Halusin vain kokea, millaista on asua Tokiossa. Se oli suurin haaveeni, ja nyt se oli täyttynyt. Jatkoin opiskelua ikään kuin tavan vuoksi, ilman erityisempää kunnianhimoa. Jotainhan vain on tehtävä. Tein kotitehtäväni vastahankaisesti, vain juuri sen verran panostaen, että pääsin kursseista läpi. Oikeasti minua ei kuitenkaan enää todella kiinnostanut mikään.

Sitten päästäänkin melkein nykyhetkeen, tai no vielä liikutaan vähän menneisyydessä, eli vuoden 2007 pääsiäisessä. Keksin kirjoittaa listan kaikesta mahdollisesta, mitä Japaniin liittyen voisin tehdä. Kirjoitin listan täysin brainstormausmoodissa, eli välittämättä yhtään ideoiden realistisuudesta. Yksi hullu ajatus, joka listalle päätyi, oli alkaa järjestää matkoja Tokioon. Heh, ai että matkatoimisto? Joo varmasti! Mutta kyseltyäni muiden reaktioita tuohon ideaan, en saanutkaan vastaukseksi "olet hullu! se ei ikinä toimisi!" vaan pikemminkin "vau! saanko tulla mukaan?". Aloin lukemaan matkatoimistoihin liittyvää lainsäädäntöä. Sieltä ei löytynyt mitään, mikä olisi estänyt minua järjestämästä tuollaista matkaa. Vanhempani lupasivat jopa lainata rahaa matkatoimistoilta vaadittavan vakuutusmaksun maksamiseen.

Kun aloin kirjoittamaan matkaohjelmaa, tunsin olevani elossa. "I'm back!"-tyyliin. Aivan kuin olisin ollut unessa, josta nyt vasta heräsin. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä järkevämmältä se tuntui. Jos voisin olla matkaoppaana itse järjestämilläni Tokionmatkoilla, voisin kokea yhä uudelleen ja uudelleen muiden matkalaisten kautta sen, millaista on olla ensimmäistä kertaa Japanissa. Pystyisin oppaana toimimalla auttamaan nuorempia matkustajia saamaan vanhempiensa luvan matkalle lähtöön. Voisin epäitsekkäästi asettaa matkan hinnan niin alas kuin mahdollista, jotta kaikki halukkaat varmasti pääsisivät mukaan. Kirjoitin matkaohjelman valmiiksi kuin jonkin hengen riivaamana. En nukkunut, vaan istuin pääsiäisen koneella matkakohteita, hintoja ja aikatauluja selvittäen, miettien millainen olisi mahdollisimman hyvä matka.

Tuloksena syntyi tällaiset sivut: Matka Tokioon 2007. Nyt vain hartaasti toivon, että homma lähtisi mukavasti käyntiin ja saataisiin ensimmäinen ryhmä kokoon. Nyt olen täysin keskittynyt siihen, että tämä ensimmäinen matka olisi onnistunut. Tämä on nyt vihdoin postauksen pointti. Jos tämä matka onnistuisi, voisin alkaa järjestämään näitä matkoja säännöllisesti. Vihdoinkin jotakin, jossa kielitaitoni ja kaikki ne Tokiota tutkien viettämäni päivät osoittautuisivat hyödyllisiksi! Mutta jotta matkan hinta pysyisi niin edullisena kuin se nyt on, en voi käyttää rahaa lainkaan mainoksiin. En voi ostaa Helsingin Sanomista aukeaman juttua, en oikeastaan edes animelehdestä pientä mainosta hintaa korottamatta. Levitä siis sanomaa! Auta minua tekemään tästä todellisuutta.

Kiitos.

Daniel Tammet

2007-03-24T00:20:00.001-07:00

Luin kirjan Born on a Blue Day, joka kertoo savantista nimeltä Daniel Tammet. Hommasin kirjan, sillä näin YouTubessa dokumentin "Brainman", joka on sanaleikki elokuvasta "Rain Man", jossa Dustin Hoffman esittää autistista savanttia. Dokumentti on yltiödramatisoitu, mutta keskittymällä välkkyvien tietokone-efektien sijaan pelkkiin haastatteluihin on se kuitenkin mielenkiintoista katseltavaa.

Brainman-dokumentissa Daniel Tammet kertoo numerosynastesiastaan. "Synastesia" tarkoittaa sellaista ominaisuutta, että yleensä toisiinsa liittymättömät aistit koetaan samoina. Tammetin tapauksessa synastesia liittyy siis numeroihin. Esimerkiksi nähdessään numeron 117 ei Tammet näe pelkkää lukujen sarjaa, vaan rikkaita värejä ja kuvioita. Tällä tavoin hän voi muistaa pitkiäkin numerojonoja, sillä ne edustavat hänelle rikkaasti kuvitettuja maisemia eivätkä pelkkiä tylsiä merkkien jonoja. Tätä kykyään käyttäen hän rikkoi euroopan ennätyksen piin desimaalien muistamisessa, lukemalla viidessä tunnissa ääneen 22514 piin desimaalia. Dokumentissa hän myöskin oppii puhumaan islantia vain viikon opiskelun jälkeen.

Dokumentin katsottuani mielessäni oli kuva huippuälykkäästä henkilöstä, joka on omistanut itsensä matematiikalle, eikä välitä mitä muut hänestä ajattelevat. Kirjassa paljastuu kuitenkin hieman toisenlainen Tammet, nimittäin yli kaiken omaa itsenäistymistä ja "normaalia elämää" tavoitteleva henkilö, jolle kuitenkin pienetkin päivittäiset asiat kuten hampaiden peseminen tuottavat vaikeuksia. Numeroiden sijaan kielten opiskeluun keskittynyt homoseksuaali, joka kokkailee Neil-miehelleen omassa puutarhassaan kasvattamia herkkuja ja itkee kuollutta kissaansa. Tammetille numerot ovat tärkeitä, mutta eivät siinä määrin elämän sisältö, kuin olin kuvitellut. Kirjassaan hän ei suuresti puhu numeroista, vaan keskittyy enemmänkin kuvailemaan vaihto-opiskeluaan Liettuassa ja pyrkimyksiään sopia häntä ympäröivään maailmaan.

Oikeastaan kirja oli hyvinkin virkistävä, rikkoen ennakkoasenteitani siitä, millainen moisen savantin "kuuluisi" olla. Todellisuudessa tietenkin elämässä on kyse ystävistä, hyväksynnästä ja sopeutumisesta, itselle soveltuvasta päivittäisestä elämästä -- joka tapauksessa ei pelkästään numeroista. Savant-kykyjen varjopuolena ollut sopeutumisvaikeuksia, eli pelkkää plussaa eivät ihmetaidot ole olleet.

Kerro.fi-kuulumisia

2007-02-07T18:29:00.000-08:00

Teppo Moisio pohtii blogissaan Suomen Digg-klooneista ja mainitsee saittimme kerro.fi:n esimerkkinä. Erityisen mielenkiintoista oli pohdinta siitä, saavuttaako mikään palveluista kriittistä massaa. Ei ole toki lainkaan selvää voiko kriittisen massan saavuttaa, mutta ei se aivan toivotontakaan ole. Vaikka väestöä on vähemmän, uskon että ihmisillä on kuitenkin tarve tietää uusista asioista verkossa, omalla kielellään.

Kesätyö haussa

2007-02-03T10:31:00.000-08:00

21.5.2007 - 31.8.2007 on kesä, ei enää niin kovin kaukana siis. Mietinpä että voisi tänä kesänä yrittää tutustua johonkin uuteen yritykseen, joten aloitanpa tässä kesätyönhakuprojektin. CV

Yrittäjäeläke

2007-01-20T12:19:00.000-08:00

Eläketurvakeskus on pakottanut minut miettimään tulevaisuutta, ihan hyvä juttu. Sain huomautuksen etten ole säästänyt eläkkeeseen, joten minua ystävällisesti kehotetaan tekemään niin -- tai jos en tee niin minulle pakotetaan jokin säästösuunnitelma. Tämä on hyvä systeemi, kyllähän sitä joutaakin vähän potkimaan ihmisiä säästämään, koska muuten niin pitkän ajan kuluttua vastaan tuleva asia saattaa tuntua liian etäiseltä.

Aluksi olin kuitenkin paniikissa, sillä tilini näyttää jo muutenkin melko matalia lukemia. Tähän eläkesäästöön menee nyt kaikki loput rahat tililtäni. Mutta tarkemmin mietittynä ei hätä olekaan niin suuri, sillä rakas kirjanpitäjäni kertoi, että tuo eläkesäästöön käytetty raha voidaan laskea firman kuluna. Hurraa. Voin siis luoda eläkesäästämisellä firmalle kuluja, joiden ansiosta 2007 vuosituloni jäävät niin pieniksi, että voin nostaa täydet opintotuet! (tosin nyt kun katselin tarkemmin, tähän saattaa olla jotain ikäviä rajoituksia)

Toki tässä lyhyellä tähtäimellä silti menetän aika paljon, mutta en niin paljoa kuin aluksi pelkäsin. Jos laitan 4000 euroa eläkesäästöön nyt, siitä aiheutuu sen verran kuluja firmalle, että voin sen ansiosta nostaa noin 1500 euron edestä lisää opintotukea. Tämmöinen funtsinta on varsin haukotuttavaa, mutta tämän eläkesäästämisen ansiosta pääsin ihan luvan kanssa muutenkin miettimään tulevaisuutta.

Eli jos ajatellaan, että siirryn eläkkeelle vaikkapa vuonna 2050... Vau, 2050. Miten noin kauas voi edes ajatella? Eiköhän atomeja käsitellä jo hyvin paljon kuten bittejäkin, eli kaikki perustavara, rakennukset, ruoka yms. on lähes ilmaista. Designer-tavara ja viihde on varmasti edelleen kallista. Tai sitten kaikki onkin hyvin paljon samanlaista kuin nytkin, eikä mikään utopia ole toteutunut. Sen varalta kannattaa tietysti olla eläkettä säästössä sen verran, että ainakin ruoka ja vuokra hoituu :) Tosin niinkin voi hyvin olla, etten pääse eläkkeelle kuin vasta 2100, jos kaikki ikävät taudit on osattu hoitaa pois ja ihmisen elinikä on 200 vuotta :)

ohi on

2006-11-16T15:16:00.000-08:00

Mangankääntöhommat on toistaiseksi ohi, joten viime postauksen synkkä kuva ei ole enää ajankohtainen.

...

2006-10-10T22:47:00.001-07:00

Tieteellisen kirjoittamisen luentopäiväkirja:
En ole jaksanut käydä tunneilla

Suullisen viestinnän luentopäiväkirja:
En ole jaksanut käydä tunneilla

EOF

Tieteellisen kirjoittamisen luentopäiväkirjaa

2006-09-25T03:31:00.000-07:00

18.9.06. Valittiin hullunkuristen perheiden avulla ryhmät. Mietittiin tekstien tarkoitusta ja tilanteita, joissa tekstiä kirjoitetaan (kilpailullisuudesta yms.). Shokkeerattiin väittämällä että aamun aikana olisi muka kohdattu vain 15 viestiä. Hyvä pointti: kirjoittajan pitää viedä ajatuskulku loppuun, ei lukijan. Puhuttiin teemasta ja reemasta, ideavirkkeistä ja tukivirkkeistä. Käytettiin monia kielioppitermejä, joita en tunnistanut.

25.9.06. Tutustuttiin tietokoneluokassa verkkomateriaaleihin, joista ilmeisesti osan opettaja oli kirjoittanut. Tein yhdyssanatestin, jossa pärjäsin huonommin kuin toivoin. Luin kalvoprintit kriittisistä referaateista ja siteeraamisesta, sekä niiden yhdistämisestä. Jaettiin myös hämärän rajamailla liikkuva powerpointprintti aiheesta "näkökulmia tekstilajiin", jonka lempifraasi on ehdottomasti "tekstilaji eli genre on kielellinen ilmiö sosiaalisessa todellisuudessa". Whoa. Welcome to the real world, Neo.

Netti toimii

2006-09-24T22:49:00.000-07:00

Kiitokset Elisa, netti on nyt vihdoinkin toiminnassa. Ei muuta kuin vastailemaan maileihin. Jos ihmetyttää "kesäalennus" niin kyllä, tiedän että on syksy, mutta en ole päässyt kyseistä kuvaa muuttamaan vielä :)

Muutto

2006-09-19T04:19:00.000-07:00

Muutin Tampereen Iidesrannasta Tampereen Hervantaan. Elisalla kestää aina kaksi viikkoa muuttaa nettiyhteys uuteen osoitteeseen, joten olen nyt ilman nettiä. Kahvilassa voi käyttää langatonta nettiyhteyttä, mutta kannettava kainalossa tänne lähtemiseen on tietysti aina pieni kynnys. Ei tule ohimennen tarkastettua sähköpostia ainakaan. Tosin on yllättävän rentouttavaa kun kotona ei ole nettiä, opiskeluun keskittyminen on paljon helpompaa.

Pseudotieteellistä angstaamista

2006-09-13T05:15:00.000-07:00

Olen opiskellut tänään suullista viestintää. Joudun jättämään väliin todella tärkeän kurssin luentoja (Insinöörimatematiikka), jotta voisin olla tällä pakollisella höpöhöpökurssilla mukana. Hoen itselleni, että negatiivisesta asenteesta ei ole kurssin suorittamisen kannalta mitään hyötyä, mutta minkä sitä luonnollisille asenteilleen voi. Olen aika angst välillä. En pukeudu mustiin tai kuuntele Marilyn Mansonia, vaan angstaan turhista kursseista ja yliopistolla jotenkin valtaan päässeestä mukatieteellisestä asennoitumisesta.

Mikä sitten on oikeasti tiedettä? Tieteessä tehdään kokeita ja tarkastellaan tuloksia, sitten niiden perusteella voidaan tehdä teorioita. Joku nyt sitten hihkaisee että hei, kyllähän me puheopissakin mittailemme ihmisten keskinäistä viestintää ja heittelemme jotain teorioita niihin liittyen, mutta itselläni ainakin tulee pelko, että noin tehdään vain jotta voitaisiin saada tuolle toiminnalle tieteen leima. Made in Finland. Tää on tiedettä sitten. Katsokaa nyt kaikkia näitä kvantitatiivisia tuloksiakin mitä meillä täällä on.

Banaani on käyrä keltainen hedelmä. Jos otan omenan ja kaiverran siitä käyrän kappaleen ja maalaan sen keltaisella spraymaalilla, niin kai sekin sitten banaanista käy.

Disclaimer: Olen pääosin erittäin tyytyväinen Tampereen tarjoamiin opiskelumahdollisuuksiin :)

Kolminaisuus

2006-09-11T04:22:00.000-07:00

Elämäni oikeastaan jakautuu nyt kolmeen osa-alueeseen: opiskelu, mangakaupan pyörittäminen ja kääntäminen. Noista olisi jokaisella aihetta omalle blogilleen, mutta laiskuudesta laitan kaikki sekaisin tähän samaan.

Tänään alkoi tieteellisen kirjoittamisen kurssi. Meidän täytyy pitää kurssilla oppimispäiväkirjaa, joka on vapaamuotoinen. Jotta en unohtaisi pitää sitä, niin ajattelin laittaa sen vain tämän blogin osaksi.

Tiet.kirj. päiväkirja
11.9. Käytiin läpi kurssin suorittamiseksi tarvittavat vaatimukset, kurssin aikataulu&paikat, sisällön läpikäymisjärjestys ja tutustuttiin toisiimme. Normaalia aloitussälää. Olin iloisesti yllättynyt, että tämä olikin kurssin ensimmäinen kokoontuminen, sillä kuvittelin missanneeni edellisen.

Mangakaupan suhteen olen päättänyt, että menen taas myymään Tracon-tapahtumaan. Se oli viime vuonna melko onnistunut kokemus. Edellisestä opittua: mukaan otettava muovipusseja ja vaihtorahaa. Oltava joku tuuraaja ainakin pari kertaa. Olen edelleen kiinnostunut mangakaupan kehittämisestä. Parantelen nyt tilausjärjestelmää. Mailien lukemisessa olen pitkällä jäljessä, pitäisi pyrkiä siihen, että kauppa vastaisi itsessään kysymyksiin jo niin hyvin, ettei maileja syntyisi. Nyt se ei niin tee.

Kääntämisen suhteen olen edennyt hitaammin kuin toivoin. Olen yrittänyt kääntää 20 sivua päivässä, mutta keskiarvo taitaa olla nyt jossain 7 sivussa päivässä. Tuo ei riitä kahden kirjan kääntämiseen kuukaudessa, joten on jostain löydettävä lisävauhtia. Olen Kamikaze Kaitou Jeannessa nyt sivulla 30. Seuraavaa Yu-Gi-Oh!ia en ole vielä aloittanut.

Uusi lukuvuosi #3

2006-09-07T07:41:00.000-07:00

Tuntuu että nyt alkoi opiskelu vasta toden teolla. Insinöörimatematiikassa alettiin puhumaan kompleksilukujen polaariesityksistä, ja olin pihalla kuin polaarikarhu. Kyllä se siitä, pitää vain harjoitella reilusti omaa aikaa käyttäen. Hiukan uuvuttavaa kuitenkin olla aivan pihalla jostain.

Olen merkannut kalenteriini tarkkoja aikoja tyyliin "tähän aikaan vastailen asiakkaiden sähköposteihin" tai "tähän aikaan käännän mangaa", mutta olen saanut aina vähemmän aikaan niinä aikoina sitten, kuin olen ennustanut. Pitänee tehdä realistisemmat ennusteet. Ennusteita tehdessä ei koskaan osaa ottaa huomioon miten väsynyt juuri silloin on.

Olen saanut 10^6 mailia, joissa pyydetään Weed-oheistuotteita. Alkaa tulla vähitellen semmoinen olo, että asialle pitäisi tehdä jotain :)

Deadline tappaa

2006-09-03T11:42:00.000-07:00

Hieno päivä. Hyppäsin aamujunalla Hämeenlinnaan käymään kustannustoimittajan luona. Viimeistelin käännöstä samalla kun hän passasi minulle kahvia ja yakisobaa. Kiitos! Olo oli varsin kuninkaallinen! Yu-gi-ohin viidennen kirjan käännöksen valmistuttua palasin Tampereelle ja rupesin heti jatkamaan Jeannen kuudetta kirjaa. Edistyin melko huimaa vauhtia, eli yli kymmenen sivun tuntivauhtia, mutta vielä on paljon työtä jäljellä. Toivottavasti ehdin huomenna saada käännöksen valmiiksi ja toimitettua Egmontille! Dediskin on nimittäin huomenna. Aion tulkita dediksen niin että "huomenna" tarkoittaa kaikkia hetkiä aina yön 23:59 asti ^^;;;;;;;;;

En ole kerennyt pitkään aikaan vastaamaan sähköposteihini, että jos joku odottelee kovasti vastausta niin anteeksi!

Uusi lukuvuosi #2

2006-08-31T14:44:00.000-07:00

Opiskelu on nyt puoliksi alkanut, ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini. Olen pysynyt kalenterin aikataulussa hyvin, paitsi yllättävät aikaa vievät jutut kyllä vähän masentavat niin, ettei sitten jaksakaan yrittää pysyä enää aikataulussa. Tänään meni ainakin neljä tuntia muuttojuttuihin, joten olin sitten käännöstyössä taas aivan jäljessä. Yritän ottaa yön aikana kiinni, mutta motivaatiolle tuollainen on paha isku.

Pyrin saamaan tarpeeksi ilmaa aikatauluun, jotta pienet yllättävät jutut eivät aiheuttaisi kaaosta. Käännöstyön aion kalenterin avulla saada jaettua pieniin osiin ympäri kuukautta niin, että työ tulee tehtyä tasaisesti ilman myöhästymisen vaaraa. Tässä hommassa myöhästyminen kun ei ole aivan ongelmaton juttu, sillä julkaisijat ovat luvanneet tietyt aikataulut kirjapainolle, latojalle ja vähittäismyyjille. Yritän parhaani! Ganbarimasu!

Näin että hypermarketissa oli kokonainen lehtihyllyn pääty uhrattu Nachin ja Antti Valkaman kanssa käännetyille Yu-Gi-Oh -kirjoille. Hirveästi tilaa, ihan vain niille! Se oli hieno nähdä.

Kursseja on alkanut vasta yksi, TTY:n insinöörimatematiikka ykkönen. Luentoja on ollut nyt kolme kertaa. Tällaiset kurssit ovat aina hiukka pelottavia, koska asia rakentuu aina vanhan päälle, eikä voi olla varma riittävätkö omat taustatiedot. On myös vaikeaa kuroa kiinni jos jää jälkeen, joten yritän olla nyt skarppina. Inhottavaa jos ei ymmärrä jotain asiaa, jota sitten tarvitsisi seuraavan asian ymmärtämiseen, joten ei ymmärrä sitäkään jne.

Nikko

2006-08-25T09:04:00.000-07:00

Löysin kirjoituksen, jonka kirjoitin Japanissa ollessani.

Olen Nikko-nimisessä kaupungissa. Onkohan tämä se paikka, jossa Nikko-autot tehdään? Tämä on kuitenkin enemmän kuuluisa temppeleistä ja muista vanhoista rakennuksista. Tulin tänne myöhään illalla, ja kävikin niin että majataloissa ei ollut tilaa, tai tarkemmin sanottuna receptionissa ei ollut ketään. Se oli niitä aikoja kun koko maa oli verolle pantavana. Löysin lopulta majatalon, jossa oli (pienen ruikuttamisen jälkeen) tilaa. Se olikin helpotus, koska pihalla olisi ollut varsin kylmä nukkua.

Aamulla lähdin sitten seikkailemaan. Täällä on varsin hienot näkymät. Kaupungin läpi kulkee kivikkoinen joki, ja kaupungin ympärillä on vuori ja kukkuloita. Taloissa on perinteiset japanilaistyyliset katot, ja taloissa käytetään myös bambua ja paperiruutuja. Söin ja join kummallista kakkua ja macha-teetä puisessa teehuoneessa. Ulkona oleva puinen rakennus on prinssin kesäasunto ja keisari piileskeli siellä toisen maailmansodan aikana. Kävelin rakennuksen sisällä tossut jalassa. Kaikkialla paperiruutuja, tatami-mattoja ja ikkunoista avautuu näkymät puutarhaan. Keisarin vastaanottohuoneessa oli hieno tuoli, jossa istuen hän oli ottanut vieraat vastaan. Yllättävää kyllä tuon vastaanottohuoneen vieressä oli heti vessa, melko avoimeen tyyliin. Luulisi että sieltä kantautuvat äänet aiheuttaisivat pieniä uskottavuusongelmia keisarille.

Seuraavassa huoneessa selityksen mukaan "keisari perheineen nautti biljardin pelaamisesta". Keisari pelaamassa biljardia! Mahtoikohan olla taitavakin? Kumpi mahtoi yleensä voittaa, keisari vai vaimo? Oli hauskaa kysellä oppailta "kuka rakensi tämän tuolin?" "montako ihmistä täällä asui" "oliko tämä puutarha samanlainen keisarin asuessa täällä?" ja vastaus kaikkiin oli "heh, en tunne historiaa noin hyvin".

Uusi lukuvuosi

2006-08-23T10:04:00.000-07:00

Aina uuden lukuvuoden alkaessa sitä tekee suuria suunnitelmia, luvaten itselleen että tällä kertaa kaikki on paremmin! Jatkan perinnettä, haluan uskoa että suuret suunnitelmat toteutuvat, vaikka aina eivät suunnitelmat menekään putkeen.

Mangan kääntämisen osalta päätin tyytyä toistaiseksi yhden kirjan kuukausitahtiin. Se on ehkä hyvä kompromissi täyspäiväisen kääntämisen ja kääntämisen lopettamisen välillä. Tällä tavoin pystyn pitämään kielitaitoani yllä ja saada hieman rahaa opiskelun tueksi, käyttämättä siihen silti kaikkea aikaani. Jos pystyn käyttämään noin kaksi tuntia päivässä kääntämiseen, niin silloin tuon pitäisi onnistua.

Aion oikein kirjoittaa kalenteriin että "kääntämistä", aivan samalla tavalla kuin kurssienkin tiedot. Kursseilla on se etu tosin, että paikalla on opettaja valvomassa opiskelun edistymistä, mutta tuollaisilla omilla merkinnöillä ei ole ketään muita valvomassa kuin oma itse. Siispä saatankin löytää itseni pelaamasta Natural Selectionia niinä aikoina jotka olin merkinnyt kääntämistä varten ^^;; Pitää kuitenkin yrittää!

Pelkään tosin että käy niin, että kalenterin noudattaminen tuntuu sitten jotenkin pakottavalta. Varaan siis itselleni myös oikeuden muuttaa kalenteriin merkittyjä asioita, jos asiat eivät sitten kohdalle sattuessa nappaa. Joskus kun vain käy niin, että on niin huonolla päällä ettei esim. pystykään kääntämään. En tiedä miten kalenterifriikit selviytyvät sellaisista tilanteista. Tekevät pakolla vaikkei yhtään huvittaisi? Aion siis joustaa tuossa, koska muuten saatan heittää koko kalenterin pois. Kalenterin tarkoituksena on kuitenkin tehdä elämästä miellyttävämpää, eikä pomottaa tulevaisuuden itseä.

Tässä 1. periodin suunnitelmaani!

Kurssit:

- Tieteellinen kirjoittaminen (UTA) (pakollinen)
- Suullinen viestintä (UTA) (pakollinen)
- Insinöörimatematiikka 1 (TUT) (hyödyllisin)
- Haptic user interfaces (UTA) (vaikuttaa hauskalta)

Vapaaehtoinen duunaus:

- Verkkokaupan ylläpito & laajentaminen
- Webbihärpäkkeen koodaus (salainen!)
- Mangan kääntäminen (Yugioh)

Huba:

- Tyttöystävän kanssa oleilu :)
- Elokuvien / sarjojen katselu (Lost!)
- Pelien pelaaminen (toivottavasti Portal tai Spore ilmestyy!)
- Blogin kirjoittaminen :)

Henkilöitä - osa 1

2006-08-19T16:33:00.000-07:00

Kiinalainen tyttö, hattu päässään. Puikkelehtii pyörällä kapeita katuja. Hassu, ottaa kuvan kaikesta mitä syö. Valitsee hedelmät totisena. Jää tutkimaan niitä kuin timantteja tarkasteleva asiantuntija. Ajan pyörällä kotiin. Nimen jo unohdin, se inhottaa.

Tanskalainen poika, Thomas. Kirjoittelee lehtiin artikkeleita Japanista hieman rahaa saadakseen. Ärsyttävin henkilö jota olen koskaan tavannut. Ei siis tahattomasti, vaan tahallaan ärsyttävä. Nauttii siitä, nauttii jopa kirjastossa huutamisesta, ei välitä japanilaisten järkytyksestä.

Queeny Lam 林凱澄. Söpö tyttö Hong Kongista, possunkorvat päässään koulun näytelmässä. Toinen päivä, Thomas nostaa Queenyn ilmaan koulun puutarhurikaartiin täydelliseksi trimmaamalla nurmikolla. Kadehdin impulsiivisuutta. Meistä otetaan kuvia vuosikirjaa varten.

Ming. Poika joka tuntuu olevan epävarma omasta maastaan. Ilmeisesti Taiwan. Haluaa aina olla cool. Puhuu englantia mahdollisimman amerikkalaisesti. Soittaa kitaraa, piirtelee heavy metal -vaikutteisia kuvia ja logoja vihkoihinsa. Viihtyy seurassani, koska angstaan. Mutta en oikeasti angstannut koska se on coolia, vaan koska tuntui siltä. Miten vain.

Zeenia Kaul. Intialainen tyttö, jolle opiskelu on kaikki kaikessa. Täydet pisteet kaikista kokeista, pääaineena biologia. Intensiivistä Japania samaan aikaan muiden vaativien kurssien kanssa, vaikuttavaa. Todella mukava. Mahtava ihminen, olisin halunnut tuntea paremmin.

Tässä oli osa niistä henkilöistä, joita minulla oli etuoikeus saada hieman oppia tuntemaan. Haluaisin niin kovasti oppia heistä lisää, mutta en taida heitä enää koskaan tavata. Musertavan haikea ajatus.

Paikkoja ja ihmisiä

2006-08-19T16:16:00.000-07:00

Minun Japanini ei ole suoraan se Japani, joka opaskirjoihin on kirjoitettu tai Markus Kajon sensaatiohakuisiin ohjelmiin on talletettu. Minun Japanini on se maailma, jonka juuri itse sain kokea. Tapahtumat jotka tapahtuivat juuri minulle. Mietin joka päivä paikkoja, joissa olin ja ihmisiä, jotka tapasin. Juuri näitä ihmisiä kun mietin, olo tulee valtavan haikeaksi. Tapasin niin hienoja persoonia, että olisin halunnut viettää heidän kanssaan paljon enemmän aikaa. Paikat pysyvät paikallaan, mutta ihmisten huomio on rajallinen. Se pieni temppeli Kichijoujissa, se jossa on kivestä tehty pieni munkki temppelin pihaa lakaisemassa, se on aina minulle siellä. Ihmiset taas liikkuvat, muuttuvat, katoavat.

Pelkään että unohdan.

Laiton naamioituminen

2006-08-18T04:53:00.000-07:00

Hyvät cosplayaajat. Muistakaa olla rikkomatta paikkoja Animeconissa, tai teitä saatetaan syyttää LAITTOMASTA NAAMIOITUMISESTA :)

"Joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi."

Lantion nytkyttelyä

2006-08-11T18:24:00.000-07:00

Kaikilla vähänkään vakavasti otettavilla kerhoilla on yliopistolla omat (pienet) huoneensa, joissa kerhon jäsenet voivat kokoontua. Parin rakennuksen kokonaiset kerrokset oli omistettu vain kerhohuoneille. Kerhotoiminta on todella tärkeää japanilaisissa yliopistoissa, joten halusin itsekin kokeilla liittyä johonkin kerhoon.

ICU:n yliopistolla on "mangakerho". Kuulostaa sopivalta vai mitä? Kävin kerhohuoneella kerran päivän päätteeksi, mutta kun ketään ei ollut paikalla niin hivutin vain yhteystietoni oven alta. Kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Kävin myöhemmin huoneella uudelleen, siellä oli vain yksi tyttö. Hän toivotti minut tervetulleeksi, kertoi jopa missä kerhohuoneen avainta pidetään. Jäi hyvä fiilis. Myöhemmin kävin huoneessa sitten uudestaan, avainta en tosin käyttänyt. Tällä kertaa siellä oli pari muuta tyttöä. Jostain syystä kyseisessä kerhossa ei tuntunut poikia olevan lainkaan. Ehkä piirtely ja tarinointi on enemmän tyttöjen hommaa, en tiedä. KTällä kertaa en kuitenkaan tuntenut oloani kovin tervetulleeksi, vaan tunnelma oli epämukava. Yritin jutella, kysellä mistä mangoista pitävät yms. mutta se ei auttanut. Tuntui että kerhossa huoneessa oli yksi hlö liikaa ja että se olin minä. He tuntuivat jopa hieman vihaisilta että toinen kerholainen oli esitellyt minulle kerhoa niin vapaasti. En yllättäen käynyt kyseisessä kerhossa enää.

Kerran luokkatoverini pyysi minut tenniskerholle pelaamaan kanssaan tennistä. Kuulosti hauskalta, joten ajattelin kokeilla (en ole pelannut tennistä). Saavuit tennisaitauksen luo (tai miksi sitä kutsutaankaan, se häkki kuitenkin johon tenniksen pelaajat eristetään jotteivat heidän pallonsa karkaa ja tapa ohikulkijoita). Näin luokkatoverini, joten ajattelin mennä oikopäätä pelaamaan tennistä hänen kanssaan. Not so fast. Paljastui että tässä kerhossa onkin jonkinlaiset säännöt ja nokkimisjärjestys. Tämä selvisi yhdellä sanalla ja se sana on "kimi". En pidä siitä kun minua kimitellään. Ovella hoiti ilmeisesti jonkinlaista portsarin duunia kerholainen jonka tehtävänä oli heittää turhat pyrkijät ulos ja hyväksyä vain kerhon voimaa parantavat tyypit sisään.

Minä en tietenkään ollut kovin hyvä kandidaatti kerholaiseksi, koska minua ei edes kovasti kiinnostanut liittyä kerhoon, vaan halusin vain pelata tennistä kaverini kanssa. Niin, nyt varmasti jotakuta jäi vaivaamaan että mistä siinä "kimi":ssä on kysymys. Kimi on japania ja tarkoittaa "sinä", mutta siinä on sellainen "minä olen jostain syystä sinua korkeammalla ja käytän siksi tätä sanaa"-sävy. Itse en voi hyväksyä ajatusta, että vain koska joku on ollut kerhossa kauemmin/osaa pelata tennistä paremmin, hän voi kutsua minua jollain eri sanalla. Yritin kestää tylsää treenausta jossa minulle heiteltiin palloja joita minun piti sitten lyödä takaisin, mutta oikeasti halusin vain pelata kaverini kanssa. Kysyin sitten viimein suoraan että koskahan pääsisin pelaamaan sitä tennistä, mutta sitten selvisi kerhon hieno sääntö: tytöt pelaavat tyttöjä vastaan ja pojat poikia vastaan. Jaha, no sitten en ikinä pääse pelaamaan luokkatoveriani vastaan, koska hän sattuu olemaan tyttö. Lähdin sitten siitäkin kerhosta.

Luuletteko että olisin muka lannistunut? Ei missään nimessä! Tenniskerho oli vasta toinen niistä KUUDESTA kerhosta joista olen eronnut tai minut on erotettu :) Eli nopsaan eteenpäin, muuten tässä menee koko yö. Aikidokerhossa melkein jäin vakiojäseneksi, mutta lopulta kuitenkin taisin osallistua vain kaksi kertaa (huikea saavutus silti että kävin toisenkin kerran). Jotenkin tällaisiin osallistuminen tuntuu aina velvollisuudelta eikä hauskalta. Aikidokerhossa minua häiritsivät kolme seikkaa: oman notkeuden puute, huono ohjeiden ymmärtäminen ja ki-voima. Eli aikidon harrastajat uskovat että ki-voimaa käyttäen he saavat jostain supervoimia joilla yksi hlö voi vastustaa useita muita, käyttämättä edes omia voimiaan. En usko moisiin ki-voimiin, joten olin suunnattoman kiusaantunut aina kun niistä mainittiin. Jos se olisi tehty läpällä niin olisin voinut nauraa, mutta niistä puhuttaessa muut olivat aina kovin totisia. Kerholla oli myös outo tapa, josta oli kuitenkin minulle hyötyä. Vanhat kerholaiset joutuvat viemään uudet tulokkaat syömään valtavan herkkuaterian perinteiseen japanilaiseen syömäpaikkaan. Se oli fantastista, kiitos siitä. Lähdin silti kerhosta. Minulle ei tule mitään pakottavaa tunnetta tehdä jotain vastavuoroista vain jos joku ostaa minulle ruokaa :)

Sitten kerran osallistuin leirintäpiiriin. Piiri on kerhon laimeampi versio. Pidän piireistä enemmän, koska niistä puuttuu jäykkä hierarkia jäsenten suhteen eikä piiriin liittyminen tai siitä pois jääminen ole niin vakava asia. Teimme ruokaa ulkona yliopistolla (siellä on hyvin vihreää, kuten joskus kerroinkin). Japanilaiset ulkona tehtävät ruuat ovat mahtavia, niistä on olemassa vahva kulttuuri koska ruokakojuja on aina erilaisten festivaalien yhteydessä. Kaiken kaikkiaan siis mahtavaa, mutta jos Markus Kajonkin pitää löytää aina kaikesta pimeä puoli, niin etsitään nyt sitten itsekin. Kun kannoimme tavaroita pois ja nostin jonkun jättämän painavan tavaran (en nyt muista minkä), joku kuvitteli että luulin kyseistä tavaraa jonkun tytön omistamaksi ja että olisin halunnut miehekkäästi auttaa häntä. Todellisuudessa yritin vain osallistua tavaroiden siivoamiseen. Aasiassa tuntuu olevan jotenkin ylivahva ryhmittely naisten ja miesten välillä. Sanon että Aasiassa, koska kiinalaiset ja etelä-korealaiset luokkatoverinikin tuntuvat samanlaisilta. Eli että naisopiskelijat ja miesopiskelijat eivät jotenkin voisi olla ihan normaaleita kavereita. Luulisi että se nyt vielä melko helposti onnistuu yliopistoilmapiirissä, mutta ei. Eikö muka voi edes siivota pihaa ilman taka-ajatuksia?-)

Kerho 5/6 oli sukelluskerho. Rakastan sukeltamista, ainakin omalla rajoitetulla tavallani. Eli rakastan sukeltamista muun uinnin yhteydessä. On hauskaa kulkea pinnan alla tai tutkia pohjaa. Sukeltelin välillä siis myös ICU:n uima-altaassa uimassa käydessäni. Osoittautui kuitenkin että se on kyseisessä altaassa KIELLETTYÄ. Eli jos haluan sukellella, on minun liityttävä sukelluskerhoon. No yritin sitten liittyä kerhoon. Kerhossa harjoittelimme snorkkelin käyttöä, hengityksen pidättämistä ja räpylöiden käyttöä. Minua eivät kiinnostaneet nuo harjoitukset, sillä olin jo aivan tyytyväinen omaan sukelteluuni ja halusin vain luvan tehdä sitä ICU:n altaassa. Pari kertaa kävin kerholla ja sooloilin samalla kun muut tekivät vakavia harjoituksiaan. Jos sukelletaan hyvin syvälle, niin silloin ei saa sooloilla. Turvallisuuden kannalta tuo on tietenkin välttämätöntä, mutta itselleni sukeltamisessa yksi suuri pointti on juuri liikkumisen vapaus. Siksi jatkossakin taidan vain sukellella rannan tuntumassa yksikseni. Kerholla harjoittelimme hengen pidättämistä, sekä räpylöiden ja snorkkelin käyttöä. Kaipa minua olisi kerholla kestetty, mutta itse päätin kuitenkin jäädä pois, sen verran oudolta tuntui vetää ihan omaa showta samalla kun muut puuhasivat omiaan.

Viimeinen kerhoista on tanssikerho. Kyllä. Yritin tanssia. Naurettavaa, vai mitä? Eikä mitä tahansa tanssia, vaan tanssiliikkeitä joita voisi käyttää esim. jossakin klubilla. Olen melko avoin, joten en tiennytkään että minua voi nolottaa niin paljon. Häiritsi kovasti kun muut olivat jonkinlaisia tanssin lapsineroja ja itse en pysynyt rytmissä lainkaan tai tajunnut mitä muut oikein tekevät. Viimeinen pisara oli kun harjoittelimme noloa tanssia jossa nytkyteltiin lantiota edes ja taakse. Itse kun en osannut mitään hienoja kung-fu liikkeitä niin jouduin vain tekemään kyseistä liikettä yksin jossain taustalla.

Unelmani tällä hetkellä: että saisin riittävästi aikaa katsoa leffan hyvällä omallatunnolla -_-

UUMU

2006-07-30T17:56:00.000-07:00

Maailma kaatuu päälle (aina, kaatumisliike on jatkuva). Kääntämisen kanssa on kiire, joten en ole ehtinyt reagoimaan asiakkaiden posteihin tai edes tekemään kirjanpitoa. Olen saanut verovirastolta jo kirjeitä joissa kehotetaan tekemään, mutta enpä kerkeä nyt. Itse käännöskin on pahasti myöhässä. Jotenkin homma menee niin, että ensimmäisinä päivinä käännän vain muutaman sivun päivässä, sitten loppua kohti tahti kiihtyy. Kolme päivää ennen deadlineä menee ehkä 15 sivua päivässä, sitten deadlineä edeltävinä tunteina menee 6 sivua tunnissa ^^;; Eli lopussa menee saman verran sivuja tunnissa kuin alussa menee kokonaisen päivän aikana. Deadlinet ovat mahtava motivaattori. Olisi vain kiva että työ olisi paloiteltu pienempiin osiin (milestoneja!), ettei aina tulisi niin kiire lopussa.

Etsin netistä että mitä ääniefekti "UUMU" tarkoittaa. Google sanoi että UUMU on Uudenmaan Munuais- ja siirtopotilaidenyhdistys Uumu ry.

En usko että se mahtuu.

Kääntelmointia

2006-07-21T14:48:00.000-07:00

Kerroin viimeksi ohjelmasta joka auttaa kääntämisessä, joten ajattelin nyt näyttää screenshotin siitä. Eli vasemmalla näkyy kokonaiskuva käännettävästä sivusta, sitten sen alla itse käännös. Oikealla näkyy zoomattu kuva (ei näy kokonaan tässä). Kun liikutan hiirtä thumbnailin yllä näkyy kyseinen osa sitten oikealla. Zoomailun voi tehdä myös näppäimistöltä, joten hiireen ei ole ihan välttämätöntä koskea. Fokus pysyy aina tekstiruudussa, joka on kätevää. Sivulta toiselle siirrytään myös kätsysti näppäimistöltä ja sivuun liittyvä käännös tallettuu samalla automaagisesti. Olen varsin ylpeä tästä ohjelmasta koska sen tekeminen kesti vain kolme tuntia, koska se toimii selaimesta! Rakastan webbikehitystä, varsinkin kun lopputuloksen ei tarvitse toimia muilla kuin omalla selaimellani =)

Palkkasin ensimmäistä kertaa intialaisen tyypin. Kokeeksi. Aloitin toisen blogin jossa on linkkejä amerikkalaisiin kilpailuihin ja siellä on minun lisäkseni intialainen (orjuus on tehnyt comebackin, enää ei tarvitse edes nimiä, "intialainen tyyppi" riittää). Maksan sille kaverini mielestä liikaa, $60 siitä että hän kirjoittaa kaksi blog entryä per kuukausi. Saan kyllä saman verran takaisinkin sivuilla näkyvistä mainoksista, että plusmiinusnolla meininkiä. Toivotaan että blogista tulee suosittu.

Tsujigiri

2006-07-20T04:09:00.000-07:00

Kamikaze Kaitou Jeanne 4 on kesken. Tein pienen ohjelman jonka avulla voin hiireen koskematta selailla kyseistä mangaa tietokoneella (maksoin jollekin sen skannaamisesta) ja kirjoittaa samalla myös sen käännöksen.

Löytyipä äsken sattumalta sanakirjaa selaillessani:

tsujigiri - Tappaa satunnainen ohikulkija uutta miekkaa testatakseen.

Toinen aikaisempi suosikkini:

karoushi - Kuolla liialliseen työntekoon.

Sitten jotain aivan muuta. Minua etuiltiin kaupan jonossa (hurjaa). Ehkä noin 14-vuotias poika kiilasi ohitse yhden ostoksen kanssa. Sillain "emmä etuile, en vaan huomaa jonoa"-tyyliin (seli seli). Flashback (Lost-äänitehosteella varustettuna WWHHUMM). Olen yläasteen pitkässä ruokajonossa vuonna X, lauma isompia poikia kiilaa eteen ilkeästi nauraen. Kovana sällinä yritän kiilata heidän eteensä takaisin, mutta JUURI sillä hetkellä opettaja kääntää katseensa jonoon ja huomaa yritykseni. "Hei! Ei saa etuilla", ope sanoo ERITTÄIN punaisena (#xx0000-punaisena) ja pakottaa minut vanhalle, taaemmalle, etuilulla pilatulle paikalle. Flashback loppuu, takaisin nykyhetkeen. "Hei, olin kyllä ensin." "Mutta mä ostan vain tän, joten enkö mä voisi mennä ensin?"

"Et, tässä oli jono."

Tarina olisi parempi jos kyseessä olisi ollut lihaksikas bodaaja, mutta menee se noinkin.

Suomen suurimmat foorumit

2006-07-19T12:52:00.000-07:00

Tulipa tehtyä eilen kääntöpaussilla lista Suomen suurimmista foorumeista. Listalta puuttuu paljon, sillä mukana on vain PhpBB-ohjelmaa käyttävät foorumit. Kuitenkin niistä noin 800:sta foorumistakin sai melko hienon listan aikaiseksi, yllätti miten vaippafoorumi saattoikin olla noin korkealla. Kävin tiedottamassa saavutuksesta kyseisellä foorumilla ja siellä syntyi asiasta pientä uhoa, että kyllä me nuo Opel-fanit (Opel-foorumi on ensimmäisenä) ohi vielä pulistaan. Suomi24 taitaa todellisuudessa olla se suurin foorumi, mutta en tiedä miten saisin automattisesti haettua kyseisen foorumin postauksen määrän, koska se lienee täysin kustomoitu.

Osaatko japania?

2006-07-16T06:15:00.000-07:00

Tapasin Kimmon eilen ja hänen mielestään minulla on turha ennakkoasenne että animefanien joukosta ei löydy oikeasti japania osaavaa porukkaa. Hmm, ehkäpä olenkin väärässä ja japanintaitoisia on pilvin pimein? Olisi usein tarvetta avustajille, esim. lisäilemään mangakauppaan uusia tuotteita (lähinnä tätä) tai antamaan ehdotuksia kiperiin tilanteisiin mangan kääntämisen suhteen (joskus tätäkin). Eli jos sinä, sujuvahkosti japania osaava manga/anime/jpop -fani piileskelet siellä jossain, niin otapa yhteyttä osoitteeseen ja osoita ennakkoluuloni vääräksi!

Kääntäminen on lyhentelyä

2006-07-09T17:01:00.000-07:00

Hyvän kääntäjän pitäisi tuntua olevan lyhentelyn mestari. Itse jään aina juuri näissä kohdissa jumiin. Esim. järkyttynyt digitaalilemmikkinsä menettänyt hahmo sanoo jotain japaniksi, jonka suomeksi kääntäisin helposti "Tamagotchini katosi sillä aikaa kun olin vain hetken poissa luokkahuoneesta". Sisällön ymmärtämisessä ei sinänsä ole mitään vaikeaa, mutta miten ilmaiset tuon jos on tilaa vain 8 x 5 merkkiä?

"Tamagot-
chini ka-
tosi sil-
lä aikaa
kun olin" -- tila loppu!

Pitää jatkuvasti olla tekemässä leikkauksia, onneksi on kuvia ja kontekstia joten paljon voi jättää pois ja tulla silti ymmärretyksi. Tamagotchi-sana jos toistuu usein niin ehkä niitä voisi alkaa kutsua lyhennetysti vain "tamoiksi". Kyllähän sen vielä tajuaa. Lisäksi ei tule ainakaan käytettyä Bandain tavaramerkkiä väärin (oikeasti tuossa puhutaan kyllä vain geneerisesti digitaalilemmikeistä).

"Tamani katosi sillä aikaa kun olin vain hetken poissa luokkahuoneesta"

"Sillä aikaa kun olin" lyhenee onneksi sanaan "ollessani".

"Tamani katosi ollessani vain hetken poissa luokkahuoneesta"

Sopisikohan se nyt?

"Tamani
katosi
olles-
sani va-
in het-"

Aika kauas jäi vielä. Mitähän muuta voisi lyhentää? Ainakin "luokkahuone" on aivan sama asia kuin pelkkä "luokka", mutta se ei vielä riitä. Tekisi mieli lyhentää "vain hetken" pelkäksi "hetken"-sanaksi, mutta tuota korostusta en haluaisi poistaa. Mitähän seuraavassa ruudussa tapahtuu. Ahaa, siellä digitaalilemmikin menettäneen hahmon ystävä reagoi järkytykseen sanomalla "Mitä!?" ja tilaa tuntuu jäävän yli. Mitä jos hän sanoisikin siihen "Tamasiko!?". Silloin on selvää mistä puhutaan, eikä tässä ahtaammassa ruudussa tarvitsisi käyttää sitä sanaa. Okei, nyt edistyin taas vähän.

"Se kato-
si ol-
lessani
vain
hetken"

Näyttää siltikin vielä aika toivottomalta. Oikeastaan tuota "se"-sanaakaan ei tarvita koska asian ymmärtää muutenkin.

"Katosi
ollessa-
ni vain
hetken
pois luo"

Enää vähän puuttuu, melkein jo sopii. Voisi kokeilla vielä vähän leikkiä rakenteella, josko löytyisi jotain pienempää.

"Olin va-
in hetken
pois luo-
kasta ja
katosi!".

"Tamasiko!?"

Ei ehkä kovin kaunista, mutta se SOPII!

Testaa oletko todellinen otaku

2006-07-06T18:14:00.000-07:00

Koita montako 20:stä animesta tai jpop-artistista tunnistat!

http://animequiz.bemmu.com/

http://jpop.fi/

Amazon.co.jp-linkeistä

2006-07-02T18:55:00.000-07:00

Eli nyt mangakaupassa on linkit joiden kautta asiakkaat voivat itse tilata tavaroita myös amazon.co.jp-verkkokaupasta. Amazonilla on kovemmat postikulut, mutta toisaalta halvemmat hinnat. Riippuu siis pitkälti tilauksen koosta kumpi tulee halvemmaksi.

Taustalla päätöksessä ottaa toisen kaupan linkki mukaan oli vähentää omaa työtä tilausten käsittelyssä. Jos Amazon-linkki otetaan hyvin vastaan, saattaa se muuttua jossain vaiheessa ainoaksi tavaksi tilata ja bemmu.com muuttuu pelkäksi tietosivuksi. Haluan omistautua enemmän kääntämiselle ja opiskelulle.

Tämä on eräänlainen kompromissiratkaisu mangakaupan sulkemiseen verrattuna. Nyt riittävän motivoituneet tilaajat pystyisivät edelleen hankkimaan haluamansa kirjat.

Mangakaupan tulevaisuus

2006-06-30T15:18:00.000-07:00

En saa keskityttyä kunnolla mihinkään. Olen opiskelija, mutta sen lisäksi pidän myös mangakauppaa ja käännän mangaa. Näiden lisäksi käytän aikaa myös ohjelmointiin, monenlaisten kesken jäävien projektien muodossa. Tekisi mieli ottaa jotain pois, mutta tuntuu ettei noista oikein mitään voi tiputtaa. Haluaisin selvitä opinnoissa eteenpäin, jotta voisin siirtyä peruskursseista oikeasti hyödyllisiin kursseihin. Olen vähän pettynyt yliopisto-opiskeluun siltä osin, että suurin osa kursseista on täyttä roskaa. Yliopisto-opiskelu olisi järkevin lopettaa, mutta sen jatkamiseen on vahva "yhteiskunnan painostus". Ethän halua olla mikään drop-out! Onneksi en juurikaan välitä siitä mitä minun "pitäisi" tehdä. Mangan kääntämistä en ainakaan aio nyt lopettaa, kun koko homman juuri vasta aloitin. Täytyy kyllä myöntää että se on todella uuvuttavaa ja aikaa vievää työtä, mutta toisaalta on kunnia saada tehdä sitä, mangakääntäjiä kun ei suomessa kovin montaa ole!

Mangakauppaa en halua lopettaa, koska pitänyt sitä jo kauan ja tehnyt sen eteen niin paljon töitä. En ole kaupan suhteen vielä täysin tyytyväinenkään, oikeastaan aika kaukana siitä. Haluaisin laajentaa valikoimaa, laskea hintoja, nopeuttaa toimituksia, saada ulkomaisia asiakkaita sekä hankkia tai perustaa mangaan liittyviä sisältösivuja. Valikoiman laajentaminen vaatii aikaa sekä tietoa tuotteista, mutta se on mainituista kohdista kuitenkin helpoin. Hintojen laskeminen olisi mahdollista mikäli saisin aikaan hyvät sopimukset kustantajien kanssa, mutta tuohon saattaisi olla suurempi myynti tarpeen.

Weed- ja Gothic & Lolita -lehtien osalta olen saanut toimituksia nopeutettua, mutta muiden tuotteiden osalta se tuntuu vaikealta. Jos haluaisin tarjota toimituksen 24 tunnin sisällä edes vain kaikille taidekirjoille, se vaatisi jo 15000 euron sijoituksen! Eikä siinä olisi edes järkeä, sillä kaikkia noista kirjoista en saisi varmastikaan koskaan myytyä, eikä varastosta olisi edes mitään iloa silloin kun tilaus tulee ulkomailta. Voin luvata että jos voitan lotossa, niin sitten voin tarjota toimituksen joka ikiselle kaupan tuotteelle 24 tunnin sisällä. Aika epätodennäköistä siis, varsinkaan kun en edes lottoa.

Ette usko miten vaikeita tapauksia ulkomaiset asiakkaat ovat. Se ilmeisesti lisää aika paljon luottamusta, että sattuu olemaan samaa syntyperää jonkun kanssa. Ainakin siltä tuntuu, kun suomalaiset asiakkaat löytävät minut aivan vahingossa keskusteluryhmien tai satunnaisten linkkien kautta, sen sijaan amerikkalaisia ei saa ostamaan vaikka mainostaisi miten paljon tahansa. Luulen että kaupassa on jotakin sellaista, joka vetoaa erityisen hyvin suomalaisiin. En ole aivan varma mistä tuo johtuu, mutta se on yksi mysteeri joka jäisi ikuiseksi arvoitukseksi jos nyt lopettaisin kaupan pitämisen.

Sisältösivut ovat yksi rintama, jotka olisivat toisaalta hyviä ostoksia ihan muutenkin (salaisuus: tuottavat paremmin kuin osakkeet), mutta lisäksi manga-, anime- tai japaniaiheisista sivuista tulisi vielä kivaa synergiaa kaupan kannalta. Jos pidät tällaisia sivuja niin saa yrittää tarjota niitä minulle, varsinkin jos ne ovat englanniksi. Tässä on lähinnä ongelmana tarjonnan puute, sivustoilla tehtävä kauppa kun tuntuu olevan vielä aika tuntematonta. Netin kypsyessä sivukaupastakin tullee yleisempää.

Jo nyt saittikauppaa tehdään jonkin verran esimerkiksi Sitepointin Marketplacessa. Siellä ei vain koskaan ollut sopivia tarjolla, aika monet tuntuvat olevan pelkkiä rahankiilto silmissä tehtyjä myspace/spammisivuja. Joitakin hyviäkin on tosin ollut, foorumeita ainakin. Niiden hinnat ovat vain olleet turhan korkeita. Ainoat aktiiviset sivustot joissa olen jotenkin mukana ovat Hopeanuoli-foorumi ja Itoshii Nekon Japani-foorumi. Foorumit ovat helppohoitoisia, mutta toisaalta vaikeita hyödyntää.

Mangakauppaan liittyvän tekstin määrästä päätellen siitä on ehtinyt tulla jo minulle aika rakas, vaikkei se ole kasvanut kuten olisin toivonut ja vaikka se aiheuttaa paljon stressiä, tuoden silti rahaa vain hyvin vähän. Se on enemmänkin kuin lemmikki, koira jota pitää ulkoiluttaa joka päivä, ostaa sille ruokaa ja siivota sen sotkut, mutta josta on silti alkanut jo välittää niin paljon, ettei voi siitä enää luopuakaan...

Charlie the yksisarvinen

2006-06-29T14:40:00.000-07:00

Yay! Candy mountain Charlie!

Upea Flash-video

2006-06-25T16:08:00.000-07:00

En ole vielä ehtinyt kunnolla tutustua, mutta näin hienoa animaatiota harvemmin näkee Flashina: http://www.nontzeflash.com/2006/imag/filmak/swf/benditonontze.swf.

Japanilaisista ääniefekteistä

2006-06-24T06:19:00.000-07:00

Millainen ääniefekti kuvastaa hiljaisuutta? Millainen ääni siitä kuuluu kun kovan lyönnin voimasta hampaita tippuu suusta? Millainen ääniefekti kuvaa aggressiivista katsetta?

Tällaisia pääsen keksimään kymmeniä joka päivä. Monille japanilaisille ääniefekteille ei ole mitään hyvää vastinetta, on pakko keksiä uusia. Uudet ovat tietenkin aina vähän luonnottomia aluksi, ihan vain uutuutensa vuoksi. Ennen vastineen keksimistä pitää tietenkin keksiä mitä se alkuperäisellä efektillä tarkoitetaan, esim. että "KI" tarkoittaa katsetta. Ei ihan ensimmäisenä ehkä tulisi mieleen, tosin kuvista voi tietenkin jotakin arvailla ja netistä onneksi löytyy lista japanilaisista ääniefekteistä. Tosin tuossa listassa on niistä vain osa.

Hauskaa Juhannusta

2006-06-23T09:55:00.000-07:00

Huomasin itse Juhannuksen tulon siitä, kun yhtäkkiä kaupat menivät kiinni eivätkä bussit enää kulje. Egmontiltakaan ei vastattu maileihini, nyt sitten selvisi että miksei. En siis ole mitenkään odottanut tätä juhlaa, mutta nyt kun se kerran tänne saapui niin tulihan sitä vähän juhlittuakin. Ohjelmassa oli lentopallon peluuta ja jutustelua kavereiden kanssa + pizzan syömistä. Hauskaa Juhannusta kaikille muillekin, olkaa varovaisia :)

Jos juhliessa kuitenkin veri vähän roiskahtaa, niin tämä video opastaa miten laastarin saa pysymään sormessa ilman että se heti lähtee juhannusuinneilla irti

Kuulumisia

2006-06-21T13:59:00.000-07:00

Sain vihdoin Kamikaze Kaitou Jeanne 3 käännöksen valmiiksi. Luulen että toimittaja ehti jo luovuttaa ja tuli siihen tulokseen, etten saisi sitä koskaan aikaiseksi. Olin aivan kuolla tuon käännöksen kanssa, suoraan sanottuna. Jotenkin en ollut kovin motivoitunut, jokainen sivu tuotti tuskaa. Mutta nyt kun homma on ohi, olen suorastaan euforinen! Jes! Kääntäminen on hauskaa, tätä minä haluan tehdä! jne. Toivottavasti tämä tunne auttaa minut seuraavan kirjan yli. ^^;;

Tässä muuten aika klassinen video. Näytin sen joskus muinoin japanilaisille ystävilleni, enkä oikein usko että he tajusivat mikä siinä on niin hauskaa, sehän on vain outo video. Mutta hei, outo ON hauskaa!

Japanilaiset opettelemassa englantia

2006-06-20T05:50:00.000-07:00

Japanilaiset katsovat videota, jossa muut yrittävät opetella englantia. Jos nauraa, hakataan. :D

Kääntämisen realiteetit

2006-06-20T05:37:00.000-07:00

Kääntäjien tekemistä virheistähän on koottu kokonaisia kirjoja ja verkkosivuja. Tässä ensimmäisiä kirjoja käännellessä on ainakin selvinnyt, mistä ne kaikkien halveksumat käännösvirheet kenties syntyvät. On yksinkertaisesti... hyvin kiire ja tekstiä on paljon! Jos ajatellaan että sarjakuvassa on yhdellä sivulla 10 repliikkiä tai äänitehostetta ja yhdessä sarjakuvassa on 200 sivua, ja sarjakuvia on käännettävä ainakin kolme kappaletta kuukaudessa mikäli haluaa saada ruokaa pöydälle... Niin sehän tekee jo 72000 yksittäistä repliikkiä vuositasolla. Lisäksi yhtä repliikkiä ei saisi jäädä liian kauaa pyörittelemään, koska muuten koko homma pysähtyy.

Anteeksi kaikki kääntäjät, joiden pikkuvirheille olen joskus nauranut ^^;; Tosin se "maybe it's a drill" = "ehkä se on pora" on niin hauska ja klassinen, että sille aion kyllä nauraa jatkossakin.

Kirjateline

2006-06-19T12:48:00.000-07:00

Noloa, ilmeisesti äitini on ainut joka lukee tätä blogia! Tällä kertaa siitä oli kuitenkin hyötyä, sillä hän löysi netistä ratkaisun kirjaongelmaani. Ongelma oli siis miten pitää kirjaa mukavasti auki samalla näppäimistöä käyttäen. Tässä ratkaisu:

Nerokasta. Sitä juuri mietinkin että miten kirjan sivut saisi pysymään auki ilman että näköyhteys katkeaa, mutta tuommoinen naruhan onkin siihen hyvä ratkaisu.

Pakkyaramao

2006-06-19T00:44:00.000-07:00

Foorumeilla jotkut miettivät miten oikein aion suomentaa Jeannen "Pakkyaramao"-hahmon nimen. Ei ole aikeita muuttaa nimeä miksikään! Tuo nimi tulee laulusta "Kurarinetto wo Kowashichatta" (rikoin klarinetin). Laulu on pianolla soitettava, sen voi kuulla täällä. Laulussa toistellaan "pakkyaramao pakkyaramao" melodisesti. Myös itse hahmo puhuu mangassa melodiseen tyyliin, siitä nimi.

Jeanne 3

2006-06-18T05:08:00.000-07:00

Tällä hetkellä työn alla on Kamikaze Kaitou Jeanne 3:n käännös. Tämä on todella hauska kirja, hykertelen kääntäessäni. Sain pienen shokin tosin, luulin nimittäin että sivuja olisi 170 kappaletta kuten viimeksikin, mutta niitä onkin 200! Ja huomaan tämän nyt, kun pitäisi olla huomenna jo käännös valmis. Opinpahan että sivunumerot kannattaa merkitä ajoissa.

Nachi sanoi että oli nähnyt kaupassa jonkun tytön harkitsevan Jeanne 1:n ostamista. Oli nostanut kirjan hyllyltä, selaillut, laittanut takaisin, nostanut taas ylös... Harkiten ostaako vai eikö. Söpöä :)

Jumala, anna minulle neljä kättä

2006-06-12T08:44:00.000-07:00

Löysin tänään r-kioskilta ensimmäisen kääntämäni mangan, Kamikaze Kaitou Jeanne 1:n. Oli hauskaa nähdä itse muotoilemaansa tekstiään hyllyllä, vaikka kaikki kunnia kuuluukin tietysti Tanemuralle.

Kääntäminen on mukavaa hommaa, mutta tuntuu että on aina joitain ärsyttäviä pikkuongelmia joiden vuoksi työ ei edisty. Alan nyt valittamaan. En tiedä ovatko ne oikeita, vai kuvittelenko ne ongelmiksi vain omaa laiskuuttani. Yksi on se, että tämän huoneen lämpötila on tällä hetkellä +30 astetta. Toisena minulla on vain kaksi kättä, mutta kääntämiseen tarvittaisiin niitä kolme, mielellään neljä kappaletta. Lähdemateriaalina kun minulla on painettu japaninkielinen kirja, mutta itse käännös pitäisi kirjoittaa tietokoneelle. Kirjan auki pitämiseen tarvitaan ainakin yksi käsi, mielellään kaksi. Avustava kääntäjä Nachi potkaisi minua kerran pikkusormeen kun leikimme kung-fua (olimmekohan katsoneet juuri jonkin honkkarileffan), jokin sormen sisällä napsahti ja nyt on vaikeaa pitää kirjaa auki vain yhdellä kädellä. Tehokkaaseen näpyttelyyn taas tarvitaan kaksi. Kun on vain kaksi kättä, täytyy kirja nostaa ylös, lukea vähän, miettiä käännöstä, laskea kirja pöydälle, naputella käännös. Tämä toistuu kääntämisen aikana ~1000 kertaa. Jumala, jos luet blogiani niin anna minulle neljä kättä.

Kiitos Finnair

2006-05-02T03:03:00.000-07:00

Varasin Finnairilta viime yönä lennon New Yorkiin 25.5. - 9.6. Seuraavana aamuna tajusin, että 28. olisi ollut paljon sopivampi lähtöpäivä, sillä se olisi nykyisen asunnon päättyvän vuokrasopimuksen eli muuton kannalta huomattavasti helpompi. Netistä tarkastaen 28.5. olisikin ollut vapaa lento, hintakin sama.

Soitin Finnairin palvelunumeroon ja kerroin virheestäni, keskustelu meni jotenkin näin
"Hei, varasin vahingossa 25. lähtevän lennon, vaikka olisi pitänyt varata 28. lähtevä. Tarkastin äsken ja teillä näyttäisi olevan silloin lähtevä saman hintainen lento, jossa on vielä paikkoja."
"Lentoa varatessasi huomasit kai sopimusehdot, joiden mukaan aikaa ei voi muuttaa."
"Kyllä, mutta teillähän on aivan saman hintainen lento, jolla voisin aivan yhtä hyvin lentää, eikä siitä pitäisi olla mitään haittaa teille, joten eikö lentoa voisi muuttaa?"
"Sopimusehtojen mukaan lentoaikaa ei voi muuttaa."
"Mutta mitä haittaa siitä on teille, jos muutan aikaa?"
"Sopimusehtojen mukaan lentoaikaa ei voi muuttaa."
"Minulle on haittaa siitä, että lento on 25. päivä eikä 28. päivä. Miksei päivää voisi muuttaa?"
"Sopimusehtojen mukaan lentoaikaa ei voi muuttaa."
...
Tässä vaiheessa hermostuin myyjälle aika pahasti.

Kiitos Finnair.