Kanjien opiskelua

Olen ruvennut taas opiskelemaan kanjimerkkejä vähän ahkerammin. Unelmana olisi joskus saada jouyou kanjit hallintaan. Jouyou kanjithan ovat ne 1945 kappaletta japanilaisia merkkejä, joita ilman on turha kuvitella lukevansa mitään kovin vaikeaa. Tosin niiden kanssakaan ei kaikki onnistu, mutta erittäin hyvä alku se olisi.

Jatkoin taas Heisig-menetelmällä. Tässä menetelmässä merkit ja niiden osat saavat englanninkieliset nimet, jotka opetellaan ennen varsinaista japanilaista lukutapaa. Olen vasta opettelemassa niitä nimiä. Olen tätä ennenkin tuhanteen asti tehnyt, mutta nyt pitää ottaa alusta kertauksena, koska siitä on kuitenkin pari vuotta jo aikaa ja ehtinyt hyvin unohtua (vaikka kirjassa vähän väitetäänkin, ettei systeemillä merkit unohtuisi ikuna).

Merkeillä on siis englanninkieliset nimet, mutta lisäksi vielä tarina jokaisesta merkistä. Merkithän koostuvat muista osista, joten tarina nivoo yhteen miksi merkki sattuu koostumaan juuri kyseisistä osista. Tarinat ovat siis vain muistin tueksi, oikeasti ei kukaan enää muista mistä kanjit ovat syntyneet, tai vaikka syntytapa olisikin muistissa niin on huomattavasti yksinkertaisempaa vain keksiä uudestaan joku parempi tarina.

Kirjassa on alkupuolen tarinat tehty valmiiksi, mutta loppupäässä joutuu itse keksimään omat tarinansa. Mietinkin jo välillä webbisaitin tekemistä, jossa opiskelijat voisivat jakaa näitä tarinoita toisilleen, mutta GIMPissä hieman sooloiltuani tajusin ettei minulla olekaan oikeastaan selkeää käsitystä millainen sen saitin oikein pitäisi olla.

Sen sijaan jostakin syystä tein psykedeelisen efektin Flashilla, jota tehdessäni tuijotin sitä pitkään ja alkoi tulla huono olo :D