Paikkoja ja ihmisiä

Minun Japanini ei ole suoraan se Japani, joka opaskirjoihin on kirjoitettu tai Markus Kajon sensaatiohakuisiin ohjelmiin on talletettu. Minun Japanini on se maailma, jonka juuri itse sain kokea. Tapahtumat jotka tapahtuivat juuri minulle. Mietin joka päivä paikkoja, joissa olin ja ihmisiä, jotka tapasin. Juuri näitä ihmisiä kun mietin, olo tulee valtavan haikeaksi. Tapasin niin hienoja persoonia, että olisin halunnut viettää heidän kanssaan paljon enemmän aikaa. Paikat pysyvät paikallaan, mutta ihmisten huomio on rajallinen. Se pieni temppeli Kichijoujissa, se jossa on kivestä tehty pieni munkki temppelin pihaa lakaisemassa, se on aina minulle siellä. Ihmiset taas liikkuvat, muuttuvat, katoavat.

Pelkään että unohdan.