Intensiivistä Japania

Tokiossa ICU:n yliopistossa opetetaan Japania varsin intensiivisemmin kuin Suomessa. Aiemminhan olin Tampereen yliopistossa Japanin perus- ja jatkokursseilla, ja sitten vaihto-ohjelmaan päästyäni jatkoin kurssien suorittamista Japanissa. Suomessa etenimme kerran viikossa oppikirjaa yhden kappaleen eteenpäin, mutta Japanissa taas opiskelu oli paljon moninaisempaa, koska siihen oli käytettävissä paljon enemmän aikaa. ICU:ssa opettajat haluavat opettaa "akateemista" Japania, joten keskityimme aika paljon virallisempaan japaniin, emmekä niinkään jokapäiväiseen selviytymisjapaniin.

ICU:ssa opiskelu jakautuu kahteen eri kurssiin, nimittäin normaaleihin japaninkursseihin ja intensiivikursseihin. Käytännössä ne, jotka haluavat Japanissa ollessaan kokea muutakin elämää kuin kursseilla istumisen, valitsevat ei-intensiivikurssit. Minua ei elämättömyys haittaa, joten valitsin tietenkin intensiivikurssit :) Tunteja oli sitten joka päivä koko päivän. Luokkamme yhteishenki nousi varsin hyväksi, koska olimme joka päivä aamusta iltaan samalla porukalla. Päivä alkoi aina kanjimerkkikokeella. Jos kokeesta myöhästyi, sai automaattisesti nolla pistettä. Sitten opiskelu jakautui keskustelu-, video-, esiintymis-, kirjoitus- ja lukemistunteihin.

Keskustelutunnit olivat kaikkein hauskimpia, koska meillä oli vain jokin aihe, josta meidän tuli väitellä japaniksi koko tunnin ajan. Minulle nuo tunnit olivat kaikkein motivoivimpia, koska väittely on minusta hauskaa, varsinkin kun kukaan ei ole ihan täysin tosissaan, joten voi vapaasti valita oman mielipiteensä. Aivan lepsua ei meininki kuitenkaan ollut, sillä jonkun piti pitää sanotuista asioista kirjaa, ja sitten tehdä niistä lopuksi yhteenveto.

Videotunneilla taas... katselimme videoita! Aluksi katselimme ICU:ssa jo legendaariseksi muodostunutta Yan-san -videosarjaa. Sarjan koko nimi on "Let’s Learn Japanese Basic: Yan and the Japanese People". Ideana on että päähenkilö, yllättävästi nimeltään "Yan-san", tulee Japaniin työskentelemään arkkitehdiksi, ja opettelee samalla japania. Sarja löytyy YouTubesta ja alkaa aivan alkeista, joten voit itsekin käyttää sitä opiskeluun kotoasi. Sarja on siitä hauska, että siinä on välillä aika dramaattinenkin juoni, liikaa paljastamatta Yan-san melkein tekee itsemurhan eräässä jaksossa :) Toinen hauska/pelottava videosarja on Emilyn japanivideot, joista ei tosin opi kovin paljoa.

Esiintymistunneilla pidimme esityksen jostakin aiheesta. En Suomessa pidä esiintymisestä ihmisten edessä, mutta jostakin syystä tunneilla se ei ollut niin kamalaa. Jokaisen tuli selittää esityksessä käyttämänsä sanat ennen esitystä ja kirjoittaa ne taululle. Kaikki ottivat esitykset todella tosissaan ja valmistautuivat niihin todella huolellisesti, joten niitä oli mukavaa seurata. Eräänä kertana ajattelin säästää muita opiskelijoita, enkä käyttänyt esityksessäni yhtäkään uutta sanaa. Sen sijaan piirsin taululle vain kissan ja sanoin "ei ole nyt uusia sanoja, mutta tässä hieno kissa". Kaikki luulivat että olen sekaisin.

Kirjoitustunneilla saimme ainekirjoitukseen tarkoitettuja papereita, joihin meidän tuli tunnin aikana kirjoittaa lyhyt aine mahdollisimman paljon kanji-merkkejä käyttäen ja kiinnittäen huomiota kielioppiin. Oikeastaan nämäkin tunnit olivat mukavia, sillä ainekirjoituksessa saa päästää luovuutensa valloilleen. Kanjimerkkien kirjoittamiseenkin se oli hyvää harjoitusta, tosin merkkien oikeellisuus tuli aina tarkastettua kännykällä, joten välttämättä ulkoa ei kaikkea tarvinnut muistaa.

Lukemistunnit olivat kaikista vaikeimpia. Meille annettiin jotakin materiaalia, joka usein oli ote jostakin aivan tavallisesta lehtiartikkelista tai kirjasta (eli ei mitenkään opiskelijoille tarkoitettua helppoa materiaalia), joka meidän piti sitten lukea ennen tuntia, ja vielä tunnilla uudelleen. Lukeminen tapahtui tunnilla niin, että jokainen kävi vuorollaan muutaman lauseen eteenpäin ja oli tavallaan vastuussa kyseisistä lauseista, ennen kuin vuoro siirtyi seuraavalle. Useinkaan en ollut valmistautunut näihin tunteihin kovinkaan hyvin, joten yritin ennustaa mikä lause tulisi minulle ja selvittää sitä paniikissa ennen omaa vuoroani.

Tällaista on siis olla intensiivikurssilla. Intensiivikurssien jälkeen tulee "advanced"-kurssit, niissä menimme entistä "akateemisemmaksi" ja meidän tuli ymmärtää japanilaisia tutkimustuloksia ja esittää niitä itsekin. Puhuimme siis paljon tilastoista ja käytimme hyvin kankeaa virallista japania. Intensiivikurssit olivat hauskempia! :)