Pseudotieteellistä angstaamista

Olen opiskellut tänään suullista viestintää. Joudun jättämään väliin todella tärkeän kurssin luentoja (Insinöörimatematiikka), jotta voisin olla tällä pakollisella höpöhöpökurssilla mukana. Hoen itselleni, että negatiivisesta asenteesta ei ole kurssin suorittamisen kannalta mitään hyötyä, mutta minkä sitä luonnollisille asenteilleen voi. Olen aika angst välillä. En pukeudu mustiin tai kuuntele Marilyn Mansonia, vaan angstaan turhista kursseista ja yliopistolla jotenkin valtaan päässeestä mukatieteellisestä asennoitumisesta.

Mikä sitten on oikeasti tiedettä? Tieteessä tehdään kokeita ja tarkastellaan tuloksia, sitten niiden perusteella voidaan tehdä teorioita. Joku nyt sitten hihkaisee että hei, kyllähän me puheopissakin mittailemme ihmisten keskinäistä viestintää ja heittelemme jotain teorioita niihin liittyen, mutta itselläni ainakin tulee pelko, että noin tehdään vain jotta voitaisiin saada tuolle toiminnalle tieteen leima. Made in Finland. Tää on tiedettä sitten. Katsokaa nyt kaikkia näitä kvantitatiivisia tuloksiakin mitä meillä täällä on.

Banaani on käyrä keltainen hedelmä. Jos otan omenan ja kaiverran siitä käyrän kappaleen ja maalaan sen keltaisella spraymaalilla, niin kai sekin sitten banaanista käy.

Disclaimer: Olen pääosin erittäin tyytyväinen Tampereen tarjoamiin opiskelumahdollisuuksiin :)