Uusi lukuvuosi #2

Opiskelu on nyt puoliksi alkanut, ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini. Olen pysynyt kalenterin aikataulussa hyvin, paitsi yllättävät aikaa vievät jutut kyllä vähän masentavat niin, ettei sitten jaksakaan yrittää pysyä enää aikataulussa. Tänään meni ainakin neljä tuntia muuttojuttuihin, joten olin sitten käännöstyössä taas aivan jäljessä. Yritän ottaa yön aikana kiinni, mutta motivaatiolle tuollainen on paha isku.

Pyrin saamaan tarpeeksi ilmaa aikatauluun, jotta pienet yllättävät jutut eivät aiheuttaisi kaaosta. Käännöstyön aion kalenterin avulla saada jaettua pieniin osiin ympäri kuukautta niin, että työ tulee tehtyä tasaisesti ilman myöhästymisen vaaraa. Tässä hommassa myöhästyminen kun ei ole aivan ongelmaton juttu, sillä julkaisijat ovat luvanneet tietyt aikataulut kirjapainolle, latojalle ja vähittäismyyjille. Yritän parhaani! Ganbarimasu!

Näin että hypermarketissa oli kokonainen lehtihyllyn pääty uhrattu Nachin ja Antti Valkaman kanssa käännetyille Yu-Gi-Oh -kirjoille. Hirveästi tilaa, ihan vain niille! Se oli hieno nähdä.

Kursseja on alkanut vasta yksi, TTY:n insinöörimatematiikka ykkönen. Luentoja on ollut nyt kolme kertaa. Tällaiset kurssit ovat aina hiukka pelottavia, koska asia rakentuu aina vanhan päälle, eikä voi olla varma riittävätkö omat taustatiedot. On myös vaikeaa kuroa kiinni jos jää jälkeen, joten yritän olla nyt skarppina. Inhottavaa jos ei ymmärrä jotain asiaa, jota sitten tarvitsisi seuraavan asian ymmärtämiseen, joten ei ymmärrä sitäkään jne.

Nikko

Löysin kirjoituksen, jonka kirjoitin Japanissa ollessani.

Olen Nikko-nimisessä kaupungissa. Onkohan tämä se paikka, jossa Nikko-autot tehdään? Tämä on kuitenkin enemmän kuuluisa temppeleistä ja muista vanhoista rakennuksista. Tulin tänne myöhään illalla, ja kävikin niin että majataloissa ei ollut tilaa, tai tarkemmin sanottuna receptionissa ei ollut ketään. Se oli niitä aikoja kun koko maa oli verolle pantavana. Löysin lopulta majatalon, jossa oli (pienen ruikuttamisen jälkeen) tilaa. Se olikin helpotus, koska pihalla olisi ollut varsin kylmä nukkua.

Aamulla lähdin sitten seikkailemaan. Täällä on varsin hienot näkymät. Kaupungin läpi kulkee kivikkoinen joki, ja kaupungin ympärillä on vuori ja kukkuloita. Taloissa on perinteiset japanilaistyyliset katot, ja taloissa käytetään myös bambua ja paperiruutuja. Söin ja join kummallista kakkua ja macha-teetä puisessa teehuoneessa. Ulkona oleva puinen rakennus on prinssin kesäasunto ja keisari piileskeli siellä toisen maailmansodan aikana. Kävelin rakennuksen sisällä tossut jalassa. Kaikkialla paperiruutuja, tatami-mattoja ja ikkunoista avautuu näkymät puutarhaan. Keisarin vastaanottohuoneessa oli hieno tuoli, jossa istuen hän oli ottanut vieraat vastaan. Yllättävää kyllä tuon vastaanottohuoneen vieressä oli heti vessa, melko avoimeen tyyliin. Luulisi että sieltä kantautuvat äänet aiheuttaisivat pieniä uskottavuusongelmia keisarille.

Seuraavassa huoneessa selityksen mukaan "keisari perheineen nautti biljardin pelaamisesta". Keisari pelaamassa biljardia! Mahtoikohan olla taitavakin? Kumpi mahtoi yleensä voittaa, keisari vai vaimo? Oli hauskaa kysellä oppailta "kuka rakensi tämän tuolin?" "montako ihmistä täällä asui" "oliko tämä puutarha samanlainen keisarin asuessa täällä?" ja vastaus kaikkiin oli "heh, en tunne historiaa noin hyvin".

Uusi lukuvuosi

Aina uuden lukuvuoden alkaessa sitä tekee suuria suunnitelmia, luvaten itselleen että tällä kertaa kaikki on paremmin! Jatkan perinnettä, haluan uskoa että suuret suunnitelmat toteutuvat, vaikka aina eivät suunnitelmat menekään putkeen.

Mangan kääntämisen osalta päätin tyytyä toistaiseksi yhden kirjan kuukausitahtiin. Se on ehkä hyvä kompromissi täyspäiväisen kääntämisen ja kääntämisen lopettamisen välillä. Tällä tavoin pystyn pitämään kielitaitoani yllä ja saada hieman rahaa opiskelun tueksi, käyttämättä siihen silti kaikkea aikaani. Jos pystyn käyttämään noin kaksi tuntia päivässä kääntämiseen, niin silloin tuon pitäisi onnistua.

Aion oikein kirjoittaa kalenteriin että "kääntämistä", aivan samalla tavalla kuin kurssienkin tiedot. Kursseilla on se etu tosin, että paikalla on opettaja valvomassa opiskelun edistymistä, mutta tuollaisilla omilla merkinnöillä ei ole ketään muita valvomassa kuin oma itse. Siispä saatankin löytää itseni pelaamasta Natural Selectionia niinä aikoina jotka olin merkinnyt kääntämistä varten ^^;; Pitää kuitenkin yrittää!

Pelkään tosin että käy niin, että kalenterin noudattaminen tuntuu sitten jotenkin pakottavalta. Varaan siis itselleni myös oikeuden muuttaa kalenteriin merkittyjä asioita, jos asiat eivät sitten kohdalle sattuessa nappaa. Joskus kun vain käy niin, että on niin huonolla päällä ettei esim. pystykään kääntämään. En tiedä miten kalenterifriikit selviytyvät sellaisista tilanteista. Tekevät pakolla vaikkei yhtään huvittaisi? Aion siis joustaa tuossa, koska muuten saatan heittää koko kalenterin pois. Kalenterin tarkoituksena on kuitenkin tehdä elämästä miellyttävämpää, eikä pomottaa tulevaisuuden itseä.

Tässä 1. periodin suunnitelmaani!

Kurssit:

- Tieteellinen kirjoittaminen (UTA) (pakollinen)
- Suullinen viestintä (UTA) (pakollinen)
- Insinöörimatematiikka 1 (TUT) (hyödyllisin)
- Haptic user interfaces (UTA) (vaikuttaa hauskalta)

Vapaaehtoinen duunaus:

- Verkkokaupan ylläpito & laajentaminen
- Webbihärpäkkeen koodaus (salainen!)
- Mangan kääntäminen (Yugioh)

Huba:

- Tyttöystävän kanssa oleilu :)
- Elokuvien / sarjojen katselu (Lost!)
- Pelien pelaaminen (toivottavasti Portal tai Spore ilmestyy!)
- Blogin kirjoittaminen :)

Henkilöitä - osa 1

Kiinalainen tyttö, hattu päässään. Puikkelehtii pyörällä kapeita katuja. Hassu, ottaa kuvan kaikesta mitä syö. Valitsee hedelmät totisena. Jää tutkimaan niitä kuin timantteja tarkasteleva asiantuntija. Ajan pyörällä kotiin. Nimen jo unohdin, se inhottaa.

Tanskalainen poika, Thomas. Kirjoittelee lehtiin artikkeleita Japanista hieman rahaa saadakseen. Ärsyttävin henkilö jota olen koskaan tavannut. Ei siis tahattomasti, vaan tahallaan ärsyttävä. Nauttii siitä, nauttii jopa kirjastossa huutamisesta, ei välitä japanilaisten järkytyksestä.

Queeny Lam 林凱澄. Söpö tyttö Hong Kongista, possunkorvat päässään koulun näytelmässä. Toinen päivä, Thomas nostaa Queenyn ilmaan koulun puutarhurikaartiin täydelliseksi trimmaamalla nurmikolla. Kadehdin impulsiivisuutta. Meistä otetaan kuvia vuosikirjaa varten.

Ming. Poika joka tuntuu olevan epävarma omasta maastaan. Ilmeisesti Taiwan. Haluaa aina olla cool. Puhuu englantia mahdollisimman amerikkalaisesti. Soittaa kitaraa, piirtelee heavy metal -vaikutteisia kuvia ja logoja vihkoihinsa. Viihtyy seurassani, koska angstaan. Mutta en oikeasti angstannut koska se on coolia, vaan koska tuntui siltä. Miten vain.

Zeenia Kaul. Intialainen tyttö, jolle opiskelu on kaikki kaikessa. Täydet pisteet kaikista kokeista, pääaineena biologia. Intensiivistä Japania samaan aikaan muiden vaativien kurssien kanssa, vaikuttavaa. Todella mukava. Mahtava ihminen, olisin halunnut tuntea paremmin.

Tässä oli osa niistä henkilöistä, joita minulla oli etuoikeus saada hieman oppia tuntemaan. Haluaisin niin kovasti oppia heistä lisää, mutta en taida heitä enää koskaan tavata. Musertavan haikea ajatus.

Paikkoja ja ihmisiä

Minun Japanini ei ole suoraan se Japani, joka opaskirjoihin on kirjoitettu tai Markus Kajon sensaatiohakuisiin ohjelmiin on talletettu. Minun Japanini on se maailma, jonka juuri itse sain kokea. Tapahtumat jotka tapahtuivat juuri minulle. Mietin joka päivä paikkoja, joissa olin ja ihmisiä, jotka tapasin. Juuri näitä ihmisiä kun mietin, olo tulee valtavan haikeaksi. Tapasin niin hienoja persoonia, että olisin halunnut viettää heidän kanssaan paljon enemmän aikaa. Paikat pysyvät paikallaan, mutta ihmisten huomio on rajallinen. Se pieni temppeli Kichijoujissa, se jossa on kivestä tehty pieni munkki temppelin pihaa lakaisemassa, se on aina minulle siellä. Ihmiset taas liikkuvat, muuttuvat, katoavat.

Pelkään että unohdan.

Laiton naamioituminen

Hyvät cosplayaajat. Muistakaa olla rikkomatta paikkoja Animeconissa, tai teitä saatetaan syyttää LAITTOMASTA NAAMIOITUMISESTA :)

"Joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi."

Lantion nytkyttelyä

Kaikilla vähänkään vakavasti otettavilla kerhoilla on yliopistolla omat (pienet) huoneensa, joissa kerhon jäsenet voivat kokoontua. Parin rakennuksen kokonaiset kerrokset oli omistettu vain kerhohuoneille. Kerhotoiminta on todella tärkeää japanilaisissa yliopistoissa, joten halusin itsekin kokeilla liittyä johonkin kerhoon.

ICU:n yliopistolla on "mangakerho". Kuulostaa sopivalta vai mitä? Kävin kerhohuoneella kerran päivän päätteeksi, mutta kun ketään ei ollut paikalla niin hivutin vain yhteystietoni oven alta. Kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Kävin myöhemmin huoneella uudelleen, siellä oli vain yksi tyttö. Hän toivotti minut tervetulleeksi, kertoi jopa missä kerhohuoneen avainta pidetään. Jäi hyvä fiilis. Myöhemmin kävin huoneessa sitten uudestaan, avainta en tosin käyttänyt. Tällä kertaa siellä oli pari muuta tyttöä. Jostain syystä kyseisessä kerhossa ei tuntunut poikia olevan lainkaan. Ehkä piirtely ja tarinointi on enemmän tyttöjen hommaa, en tiedä. KTällä kertaa en kuitenkaan tuntenut oloani kovin tervetulleeksi, vaan tunnelma oli epämukava. Yritin jutella, kysellä mistä mangoista pitävät yms. mutta se ei auttanut. Tuntui että kerhossa huoneessa oli yksi hlö liikaa ja että se olin minä. He tuntuivat jopa hieman vihaisilta että toinen kerholainen oli esitellyt minulle kerhoa niin vapaasti. En yllättäen käynyt kyseisessä kerhossa enää.

Kerran luokkatoverini pyysi minut tenniskerholle pelaamaan kanssaan tennistä. Kuulosti hauskalta, joten ajattelin kokeilla (en ole pelannut tennistä). Saavuit tennisaitauksen luo (tai miksi sitä kutsutaankaan, se häkki kuitenkin johon tenniksen pelaajat eristetään jotteivat heidän pallonsa karkaa ja tapa ohikulkijoita). Näin luokkatoverini, joten ajattelin mennä oikopäätä pelaamaan tennistä hänen kanssaan. Not so fast. Paljastui että tässä kerhossa onkin jonkinlaiset säännöt ja nokkimisjärjestys. Tämä selvisi yhdellä sanalla ja se sana on "kimi". En pidä siitä kun minua kimitellään. Ovella hoiti ilmeisesti jonkinlaista portsarin duunia kerholainen jonka tehtävänä oli heittää turhat pyrkijät ulos ja hyväksyä vain kerhon voimaa parantavat tyypit sisään.

Minä en tietenkään ollut kovin hyvä kandidaatti kerholaiseksi, koska minua ei edes kovasti kiinnostanut liittyä kerhoon, vaan halusin vain pelata tennistä kaverini kanssa. Niin, nyt varmasti jotakuta jäi vaivaamaan että mistä siinä "kimi":ssä on kysymys. Kimi on japania ja tarkoittaa "sinä", mutta siinä on sellainen "minä olen jostain syystä sinua korkeammalla ja käytän siksi tätä sanaa"-sävy. Itse en voi hyväksyä ajatusta, että vain koska joku on ollut kerhossa kauemmin/osaa pelata tennistä paremmin, hän voi kutsua minua jollain eri sanalla. Yritin kestää tylsää treenausta jossa minulle heiteltiin palloja joita minun piti sitten lyödä takaisin, mutta oikeasti halusin vain pelata kaverini kanssa. Kysyin sitten viimein suoraan että koskahan pääsisin pelaamaan sitä tennistä, mutta sitten selvisi kerhon hieno sääntö: tytöt pelaavat tyttöjä vastaan ja pojat poikia vastaan. Jaha, no sitten en ikinä pääse pelaamaan luokkatoveriani vastaan, koska hän sattuu olemaan tyttö. Lähdin sitten siitäkin kerhosta.

Luuletteko että olisin muka lannistunut? Ei missään nimessä! Tenniskerho oli vasta toinen niistä KUUDESTA kerhosta joista olen eronnut tai minut on erotettu :) Eli nopsaan eteenpäin, muuten tässä menee koko yö. Aikidokerhossa melkein jäin vakiojäseneksi, mutta lopulta kuitenkin taisin osallistua vain kaksi kertaa (huikea saavutus silti että kävin toisenkin kerran). Jotenkin tällaisiin osallistuminen tuntuu aina velvollisuudelta eikä hauskalta. Aikidokerhossa minua häiritsivät kolme seikkaa: oman notkeuden puute, huono ohjeiden ymmärtäminen ja ki-voima. Eli aikidon harrastajat uskovat että ki-voimaa käyttäen he saavat jostain supervoimia joilla yksi hlö voi vastustaa useita muita, käyttämättä edes omia voimiaan. En usko moisiin ki-voimiin, joten olin suunnattoman kiusaantunut aina kun niistä mainittiin. Jos se olisi tehty läpällä niin olisin voinut nauraa, mutta niistä puhuttaessa muut olivat aina kovin totisia. Kerholla oli myös outo tapa, josta oli kuitenkin minulle hyötyä. Vanhat kerholaiset joutuvat viemään uudet tulokkaat syömään valtavan herkkuaterian perinteiseen japanilaiseen syömäpaikkaan. Se oli fantastista, kiitos siitä. Lähdin silti kerhosta. Minulle ei tule mitään pakottavaa tunnetta tehdä jotain vastavuoroista vain jos joku ostaa minulle ruokaa :)

Sitten kerran osallistuin leirintäpiiriin. Piiri on kerhon laimeampi versio. Pidän piireistä enemmän, koska niistä puuttuu jäykkä hierarkia jäsenten suhteen eikä piiriin liittyminen tai siitä pois jääminen ole niin vakava asia. Teimme ruokaa ulkona yliopistolla (siellä on hyvin vihreää, kuten joskus kerroinkin). Japanilaiset ulkona tehtävät ruuat ovat mahtavia, niistä on olemassa vahva kulttuuri koska ruokakojuja on aina erilaisten festivaalien yhteydessä. Kaiken kaikkiaan siis mahtavaa, mutta jos Markus Kajonkin pitää löytää aina kaikesta pimeä puoli, niin etsitään nyt sitten itsekin. Kun kannoimme tavaroita pois ja nostin jonkun jättämän painavan tavaran (en nyt muista minkä), joku kuvitteli että luulin kyseistä tavaraa jonkun tytön omistamaksi ja että olisin halunnut miehekkäästi auttaa häntä. Todellisuudessa yritin vain osallistua tavaroiden siivoamiseen. Aasiassa tuntuu olevan jotenkin ylivahva ryhmittely naisten ja miesten välillä. Sanon että Aasiassa, koska kiinalaiset ja etelä-korealaiset luokkatoverinikin tuntuvat samanlaisilta. Eli että naisopiskelijat ja miesopiskelijat eivät jotenkin voisi olla ihan normaaleita kavereita. Luulisi että se nyt vielä melko helposti onnistuu yliopistoilmapiirissä, mutta ei. Eikö muka voi edes siivota pihaa ilman taka-ajatuksia?-)

Kerho 5/6 oli sukelluskerho. Rakastan sukeltamista, ainakin omalla rajoitetulla tavallani. Eli rakastan sukeltamista muun uinnin yhteydessä. On hauskaa kulkea pinnan alla tai tutkia pohjaa. Sukeltelin välillä siis myös ICU:n uima-altaassa uimassa käydessäni. Osoittautui kuitenkin että se on kyseisessä altaassa KIELLETTYÄ. Eli jos haluan sukellella, on minun liityttävä sukelluskerhoon. No yritin sitten liittyä kerhoon. Kerhossa harjoittelimme snorkkelin käyttöä, hengityksen pidättämistä ja räpylöiden käyttöä. Minua eivät kiinnostaneet nuo harjoitukset, sillä olin jo aivan tyytyväinen omaan sukelteluuni ja halusin vain luvan tehdä sitä ICU:n altaassa. Pari kertaa kävin kerholla ja sooloilin samalla kun muut tekivät vakavia harjoituksiaan. Jos sukelletaan hyvin syvälle, niin silloin ei saa sooloilla. Turvallisuuden kannalta tuo on tietenkin välttämätöntä, mutta itselleni sukeltamisessa yksi suuri pointti on juuri liikkumisen vapaus. Siksi jatkossakin taidan vain sukellella rannan tuntumassa yksikseni. Kerholla harjoittelimme hengen pidättämistä, sekä räpylöiden ja snorkkelin käyttöä. Kaipa minua olisi kerholla kestetty, mutta itse päätin kuitenkin jäädä pois, sen verran oudolta tuntui vetää ihan omaa showta samalla kun muut puuhasivat omiaan.

Viimeinen kerhoista on tanssikerho. Kyllä. Yritin tanssia. Naurettavaa, vai mitä? Eikä mitä tahansa tanssia, vaan tanssiliikkeitä joita voisi käyttää esim. jossakin klubilla. Olen melko avoin, joten en tiennytkään että minua voi nolottaa niin paljon. Häiritsi kovasti kun muut olivat jonkinlaisia tanssin lapsineroja ja itse en pysynyt rytmissä lainkaan tai tajunnut mitä muut oikein tekevät. Viimeinen pisara oli kun harjoittelimme noloa tanssia jossa nytkyteltiin lantiota edes ja taakse. Itse kun en osannut mitään hienoja kung-fu liikkeitä niin jouduin vain tekemään kyseistä liikettä yksin jossain taustalla.



Unelmani tällä hetkellä: että saisin riittävästi aikaa katsoa leffan hyvällä omallatunnolla -_-