Big in Japan

Sain vihdoin sen valomainoksen, jota varten olen niin pitkään säästänyt. En ole tosin ehtinyt sivuja kääntämään vielä japaniksi, joten voi olla että mainoksen teho ei ole Tokiossa kovin hyvä.

Hai hai hai, vai ei?

Tokiossa kioskilla (tai oikeastaan "konvinissa") pikkuostoksia tehdessäni sanoin aina "hai" rahat ojentaessani. Siitä jäi tapa. Kun palasin Suomeen, ostin jotain r-kioskilta ja sanoin rahoja antaessani silloinkin vahingossa "hai". Noloa. Vielä nolommaksi asia kuitenkin muuttui, kun myöhemmin japanilaiselta ystävältäni kuulin, että edes Japanissa niin ei olisi tarvinnut sanoa.

Tietokanta takkuilee

Palvelimen kanssa on ongelmia, joten verkkokauppa lienee nyt useamman tunnin alhaalla. Koitan viihdyttää teitä sen aikaa tällä blogilla kun webbihotellin porukka yrittää selvittää ongelmaa ^^;;

Laajennettu haku

Mangakaupan alkuaikoina olin samaan aikaan myös töissä Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksella ohjelmoijana, ja työtehtäviini kuului silloin mm. kieltenvälisen tiedonhaun toteuttaminen. Tämä oli EU:n rahoittama projekti, jonka lopputuloksena tuli varsin hieno hakukone. Kieltenvälinen haku eli CLIR tarkoittaa siis sitä, että saat hakutuloksia muilla kielellä kuin millä alkuperäisen haun teit. Eli vaikkapa suomeksi hakien voisi saada tuloksia myös japaninkielisiltä sivuilta.

Otin tämän nyt mangakaupan osaksi. Kun haet tuotteita, käännetään hakulauseke ensin japaniksi, sitten tuotteet haetaan käännetyn hakulausekkeen ja alkuperäisen hakulausekkeen yhdistelmänä, ja lopulta hakutuloksien nimet käännetään vielä meille tuttuihin aakkosiin. Melkolailla hitaampaahan tällainen hakeminen on, mutta uskoisin parempien hakutulosten olevan sen arvoisia. Joka tapauksessa kauppa ei moista laajennettua hakua tee, ellei ilman sitä löytyisi mitään, tai jos asiakas haluaa sitä erikseen käyttää.

Voit kokeilla laajennettua hakua tässä:

Jos haet esim. "morning musume", löytää haku nyt valtavasti enemmän tuloksia kuin ennen.

Fraaseja - nettihuutokaupassa

Huutokauppa
Ookushon


Myyjä huutokaupassa
Shuppinsha


Kohteen tämänhetkinen myyntihinta
Genzai no kakaku


Yen (rahayksikkö)
en


Huutokaupan kohteeseen asetettu huuto
Nyuusatsu


Huutaja
Nyuusatsusha


Huutokaupan kohteen voittanut huuto
Rakusatsu


Kohteen voittanut huutaja
Rakusatsusha

Suuria unelmia

Pohdin todella paljon mihin suuntaan verkkokauppaa pitäisi kehittää. Tietenkin luonnollisinta on vain lisätä paljon uusia tuotteita, yrittää parantaa toimitusaikoja ja asiakaspalvelua, sekä kirjoittaa mahdollisimman monesta tuotteesta mahdollisimman syviä kuvauksia.

Jostain syystä silti löydän ajatukseni liikkuvan toiseenkin suuntaan, että olisi mukavaa jos sivuilla olisi muutakin sisältöä kuin vain kauppa. Olisi hauskaa jos bändit, mangasarjat ja ilmiöt olisi kuvailtu yleisemmälläkin tasolla, eikä vain yksittäisten tuotteiden kuvauksina. Esimerkiksi Antic Cafelle, Kamikaze Kaitou Jeannelle ja vaikka ParaParalle voisi olla ihan omatkin nurkkauksensa, joissa voisi olla niihin liittyvää sisältöä.

Miksi kaupan pitää pysyä aina vain kauppana? Kaupanhan täytyy mainostaa joka tapauksessa jotenkin itseään, yleisemmin lehdissä tai verkkosivuilla. Niitä taas ihmiset lukevat saadakseen omaan kiinnostuksen kohteeseensa liittyvää tietoa, tai kokeakseen kuuluvansa johonkin yhteisöön, nähdä itsensä vaikka The Gazette -fanina. Omasta faniudestaan haluaa myös kertoa muille, sekä kohdata muita samanlaisia. Voisihan tämä kaikki olla mahdollista kaupankin kautta.

Harmi vain että minua on vain yksi, enkä ehdi tehdä kaikkea sitä mitä visioin. Etusijalla on kuitenkin aina sähköposteihin vastaaminen ja tilausten käsittely.

Gothic & Lolita -vaatteet

Tuttavieni joukosta sattui löytymään Gothic & Lolita -tyylistä innostunut artesaanin koulutuksen saanut vaatesuunnittelija, joka lupautui tekemään vaatteita mittatilauksena. Hänellä on kyllä kykyjä suunnitella vaikka minkälaisia vaatteita, mutta esimerkinomaisesti teimme nyt sivut, joilla on goottityylinen korsetti tilattavissa.

Muramasa Shirasaya -katanat

Muramasa-koulukunta on kuuluisa fantastisen terävistä miekoistaan, ja he ovat tehneet miekkoja jo vuodesta 1501. Miekkojen alkuperäinen suunnittelija on Senzo Muramasa, joka oli kuulemma paitsi nero, myös hullu.

Senzo Muramasaan liittyy myös sellaista legendaa, että Muramasa-miekat kiellettiin samurailta, koska shogun-pomo Tokugawa Ieyasu oli menettänyt liian monta ystäväänsä näiden miekkojen takia ja satuttanut kerran sellaisella pahasti itsensä. Toisen legendan mukaan jos Muramasa-miekan laittaa virtaavaan veteen ja virran mukana kulkeutuu lehti, halkeaa lehti kahteen osaan vain kosketuksesta miekkaan. Luin myös että nuo lehden osaset jäisivät sitten kellumaan miekan ympärille, ihan kuin sillä olisi jokin demoninen aura.

Vielä erään legendan mukaan jos miekan poistaa kotelostaan, on sillä kuulemma pakko vuodattaa verta ennen kuin sen saa laittaa koteloon takaisin.







Pystyisin lähettämään tällaisen miekan replikan Suomeen, mikäli jotakin kiinnostaa. Hintaa tulisi postikuluineen noin 350 euroa. Miekan lisäksi tulee mukaan myös alimmassa kuvassa näkyvä kotelo.

Fraaseja - nettikahvilassa

Paljonko yksi tunti maksaa?
Ichijikan wa ikura desu ka.


Ensimmäinen tunti.
Saisho no ichijikan.


Koko yö ("night pack").
Naitopakku.


Jatkoajan hinta (yleensä 15 minuutin osissa).
Enchou ryoukin.


Saako ohjelmia asentaa?
Puroguramu no insutooru wa dekimasu ka.


Voiko täällä pelata pelejä?
Geemu wa dekimasu ka.


Voiko täällä katsoa DVD-elokuvia?
DVD wa miremasu ka.


Onko teillä mangaa nimeltä ...?
"..." to iu manga wa arimasu ka.


Haluaisin lainata tämän pelin.
Kono geemu wo karitai desu.

Fraaseja - vaateostoksilla

Tervetuloa (kauppaan)!
Irasshaimase!


Voinko kokeilla tätä päälleni?
Kore shichaku dekimasuka.


Vähän liian suuri.
Chotto ookii desu.


Vähän liian pieni.
Chotto chiisai desu.


Olisiko teillä tätä muun värisenä?
Kore ha hoka no iro de arimasu ka.


Millaista etsitte?
Donna mono no o-sagashi desu ka.


Haluaisitteko että teille tehdään kanta-asiakaskortti?
Menbaazu kaado wo o-tsukuri shimashou ka.


Ei kiitos.
Kekkou desu.


Se tekee 1800 jeniä.
1800 en ni narimasu.

Intensiivistä Japania

Tokiossa ICU:n yliopistossa opetetaan Japania varsin intensiivisemmin kuin Suomessa. Aiemminhan olin Tampereen yliopistossa Japanin perus- ja jatkokursseilla, ja sitten vaihto-ohjelmaan päästyäni jatkoin kurssien suorittamista Japanissa. Suomessa etenimme kerran viikossa oppikirjaa yhden kappaleen eteenpäin, mutta Japanissa taas opiskelu oli paljon moninaisempaa, koska siihen oli käytettävissä paljon enemmän aikaa. ICU:ssa opettajat haluavat opettaa "akateemista" Japania, joten keskityimme aika paljon virallisempaan japaniin, emmekä niinkään jokapäiväiseen selviytymisjapaniin.

ICU:ssa opiskelu jakautuu kahteen eri kurssiin, nimittäin normaaleihin japaninkursseihin ja intensiivikursseihin. Käytännössä ne, jotka haluavat Japanissa ollessaan kokea muutakin elämää kuin kursseilla istumisen, valitsevat ei-intensiivikurssit. Minua ei elämättömyys haittaa, joten valitsin tietenkin intensiivikurssit :) Tunteja oli sitten joka päivä koko päivän. Luokkamme yhteishenki nousi varsin hyväksi, koska olimme joka päivä aamusta iltaan samalla porukalla. Päivä alkoi aina kanjimerkkikokeella. Jos kokeesta myöhästyi, sai automaattisesti nolla pistettä. Sitten opiskelu jakautui keskustelu-, video-, esiintymis-, kirjoitus- ja lukemistunteihin.

Keskustelutunnit olivat kaikkein hauskimpia, koska meillä oli vain jokin aihe, josta meidän tuli väitellä japaniksi koko tunnin ajan. Minulle nuo tunnit olivat kaikkein motivoivimpia, koska väittely on minusta hauskaa, varsinkin kun kukaan ei ole ihan täysin tosissaan, joten voi vapaasti valita oman mielipiteensä. Aivan lepsua ei meininki kuitenkaan ollut, sillä jonkun piti pitää sanotuista asioista kirjaa, ja sitten tehdä niistä lopuksi yhteenveto.

Videotunneilla taas... katselimme videoita! Aluksi katselimme ICU:ssa jo legendaariseksi muodostunutta Yan-san -videosarjaa. Sarjan koko nimi on "Let’s Learn Japanese Basic: Yan and the Japanese People". Ideana on että päähenkilö, yllättävästi nimeltään "Yan-san", tulee Japaniin työskentelemään arkkitehdiksi, ja opettelee samalla japania. Sarja löytyy YouTubesta ja alkaa aivan alkeista, joten voit itsekin käyttää sitä opiskeluun kotoasi. Sarja on siitä hauska, että siinä on välillä aika dramaattinenkin juoni, liikaa paljastamatta Yan-san melkein tekee itsemurhan eräässä jaksossa :) Toinen hauska/pelottava videosarja on Emilyn japanivideot, joista ei tosin opi kovin paljoa.

Esiintymistunneilla pidimme esityksen jostakin aiheesta. En Suomessa pidä esiintymisestä ihmisten edessä, mutta jostakin syystä tunneilla se ei ollut niin kamalaa. Jokaisen tuli selittää esityksessä käyttämänsä sanat ennen esitystä ja kirjoittaa ne taululle. Kaikki ottivat esitykset todella tosissaan ja valmistautuivat niihin todella huolellisesti, joten niitä oli mukavaa seurata. Eräänä kertana ajattelin säästää muita opiskelijoita, enkä käyttänyt esityksessäni yhtäkään uutta sanaa. Sen sijaan piirsin taululle vain kissan ja sanoin "ei ole nyt uusia sanoja, mutta tässä hieno kissa". Kaikki luulivat että olen sekaisin.

Kirjoitustunneilla saimme ainekirjoitukseen tarkoitettuja papereita, joihin meidän tuli tunnin aikana kirjoittaa lyhyt aine mahdollisimman paljon kanji-merkkejä käyttäen ja kiinnittäen huomiota kielioppiin. Oikeastaan nämäkin tunnit olivat mukavia, sillä ainekirjoituksessa saa päästää luovuutensa valloilleen. Kanjimerkkien kirjoittamiseenkin se oli hyvää harjoitusta, tosin merkkien oikeellisuus tuli aina tarkastettua kännykällä, joten välttämättä ulkoa ei kaikkea tarvinnut muistaa.

Lukemistunnit olivat kaikista vaikeimpia. Meille annettiin jotakin materiaalia, joka usein oli ote jostakin aivan tavallisesta lehtiartikkelista tai kirjasta (eli ei mitenkään opiskelijoille tarkoitettua helppoa materiaalia), joka meidän piti sitten lukea ennen tuntia, ja vielä tunnilla uudelleen. Lukeminen tapahtui tunnilla niin, että jokainen kävi vuorollaan muutaman lauseen eteenpäin ja oli tavallaan vastuussa kyseisistä lauseista, ennen kuin vuoro siirtyi seuraavalle. Useinkaan en ollut valmistautunut näihin tunteihin kovinkaan hyvin, joten yritin ennustaa mikä lause tulisi minulle ja selvittää sitä paniikissa ennen omaa vuoroani.

Tällaista on siis olla intensiivikurssilla. Intensiivikurssien jälkeen tulee "advanced"-kurssit, niissä menimme entistä "akateemisemmaksi" ja meidän tuli ymmärtää japanilaisia tutkimustuloksia ja esittää niitä itsekin. Puhuimme siis paljon tilastoista ja käytimme hyvin kankeaa virallista japania. Intensiivikurssit olivat hauskempia! :)

Tokionmatka myytiin loppuun

Huhhuh! Syyskuun matka Tokioon ei ehtinyt olla myynnissä kuin pari viikkoa ja paikat ovat jo loppuneet. Nyt alkaa marraskuun matkojen varaukset, joten äkkiä varaamaan ennen kuin seuraavatkin paikat loppuvat: matka Tokioon.

Shikinejima

En ole juurikaan matkustellut Japanissa Tokion ulkopuolella. Tai no, oikeastaan olen käynyt aivan Hokkaidon tuntumassa Aoyamassa, sekä myös Kyuushussa, mutta en ole viettänyt noissa paikoissa kovinkaan paljon aikaa. Ainut paikka jossa oikein kunnolla viivähdin oli Izun saaristossa oleva Shikinejiman saari. Laivamatka saarelle oli pitkä, muistaakseni peräti kymmenen tuntia. Nukahdin istualtani kannen penkille, ja saari olisi mennyt minulta ohi, ellei ystävällinen kanssamatkustaja olisi herättänyt.

Kuvan onsen-kylvystä otti ash-man

Rakastan uimista, ja Shikinejima paljastuikin siihen tarkoitukseen hyväksi paikaksi. Oli kuin olisi akvaariossa uinut, sillä kirkkaassa vedessä liikkui monenlaisia värikkäitä kaloja. Toinen mieleenjäänyt paikka oli onsen, eli kuuma lähde, jossa kävin nolaamassa itseni. En ole vieläkään aivan varma, mutta ilmeisesti vaatteita ei olisi kuulunut täysin riisua ^^;; Paluumatka sujui myös hieman nolosti. Yritin nimittäin ostaa lippua lippukojusta, mutta vaikka työnsin ja vedin ovesta, se ei avautunut. Meinasin lähteä takaisin hotellille, miettien että miten nyt oikein pääsen kotiin, kun jo lähtöä tehdessäni ovi avautuikin. Se olikin LIUKUOVI.

Taiko-rummutus

Taiko-rumpuihin liittyen oli useitakin kokemuksia. Siis kyseessähän on ne isot japanilaiset rummut, joita ryhmänä taotaan tarkan koordinoidusti. ICU:n yliopistossa on taiko-kerho, jossa oli ainakin yksi luokkatoverini. Toisinaan matkalla uimahalliin näin taikorummuttajia harjoittelemassa rakennuksen vieressä. Sain sitten eräänä päivänä luokkatoveriltani kutsun seuraamaan taiko-esitystä, joka oli todella vaikuttava (video ei ole kyseisestä esityksestä, mutta muistuttaa sitä).

Kuvan otti MShades.

Esitys koostui useammasta kappaleesta, joissa myös lavastus täysin vaihtui. Esitys tapahtui siis teatterimaisessa tilassa, jossa istuimme penkeillä esityksen tapahtuessa lavalla. Valaistus oli myös teatterimaisen dramaattinen. Mieleen jäi miten eräässä kappaleessa rummut vaihdettiinkin keppeihin ja roskalaatikoihin. Toisessa esityksessä taas alkoi koko esityslava yhtäkkiä pyöriä kuin karuselli, rummuttajien edelleen jatkaessa. Itse rummutus oli tarkkaan synkronisoitu siten, että kaikki iskivät rumpuun täysin samalla liikkeellä tietenkin täysin samanaikaisesti.

Kuvan otti dalangalma.

Olen toki itsekin päässyt rummuttamaan taiko-rumpuja, nimittäin "Taiko no Tatsujin"-nimisessä kolikkopelissä! Peli on varsin hauska, se muistuttaa Dance Dance Revolutionia ja siinä hakataan rumpuja ruudussa skrollailevien ohjeiden mukaan. Kappaleita on monta eri tasoa, joissakin pitää olla varsin nopealiikkeinen ellei halua hävitä peliä. Kannattaa kokeilla, jos tulee mahdollisuus!

Katana

Katana-miekat ovat viime aikoina kiinnostaneet. Niihin liittyy paljon mielenkiintoista historiaa ja niiden valmistus on edelleen varsin mystistä. Wikipediasta voi lukea asiasta tarkemmin, mutta pari mielenkiintoista juttua pulpahtaa heti mieleen. Ensinnäkin katanoiden valmistuksessa metallia taotaan yöllä, jotta sen hohdosta voi päätellä oikeat lämpötilat. Kuulostaa aika tunnelmalliselta valmistaa moista legendaarista taisteluvälinettä Japanin yössä. Toinen mielenkiintoinen seikka oli, että katanassa on tietty osa, jota ei koskaan saisi puhdistaa. Jos sen erehdyksessä menee putsaamaan, tippuu katanan arvo puoleen.


Kuvan otti Shodan.
Japanissa ollessani (opiskelin Tokiossa yliopistossa) kävin varta vasten katana-museossa. Kutsuin mukaan silloisen luokkakaverinkin, sillä ajattelin että museo olisi varmasti varsin vaikuttava. Sinne oli hieman vaikeaa löytää, täytyi mennä junalla outoon kaupunginosaan ja siellä etsiä kartan kanssa. Museon pääsymaksu oli hieman korkea, mutta itse näyttelytila oli kuitenkin vain yhden huoneen kokoinen. Itse katanat olivat kyllä vaikuttavia. Koska en ole katana-asiantuntija, jäi kuitenkin lähinnä mieleen vain niiden valossa kiiltelevät terät ja hienot koristelut ja merkinnät, sekä niiden aarremainen rahallinen arvo.

Katanoita muuten edelleenkin valmistetaan. Pystyisin luultavasti hankkimaankin niitä jos joku haluaa, nimittäin otin yhteyttä kuuluisaan katana-valmistajaan, ja he lupasivat toimittaa niitä Suomeenkin. Verkkokaupan alaosasta löytyy mailiosoitteeni. En ole vielä yhtäkään Suomeen tuonut, joten en aivan varmuudella osaa sanoa, onko se edes sallittua, mutta olen valmis yrittämään.

Gothic Lolita

Testasin hiukan tekstitysohjelman käyttöä.

Lyhyitä pätkiä on varsin hauskaa tekstittää, saa laittaa toiveita.

Onnea Anna!

Verkkokaupassani oli kilpailu, jossa pääpalkintona oli oma nimi japanilaisen toimesta japaniksi paperille piirrettynä. Kilpailun voitti "Anna", joten valitsimme merkit "an" ja "na". "An" tarkoittaa aprikoosia ja "na" kukkaa, joten nimestä tuli "aprikoosinkukka" (aika raikas nimi). Käytimme ihan erityisesti hankittua kalliimpaa paperia tähän, sekä japanista ostettua sivellintä ja mustetta. Kuvasarjasta näkyy piirtoprosessi. Ensimmäisessä kuvassa yritämme elektronista sanakirjaa käyttäen keksiä sopivia merkkejä.